Itseäni huomattavasti kuuluisampaa henkilöä mukaellen siteeraten allekirjoitan täysin ne tutkimukset ja oman kokemuksen kautta monelle konkretisoituneet tuntemukset, että metsään meneminen pesee kaikenlaiset pillerit ja rohdot sekä freudilaiset analyysit nahkasohvalla 10-0, kun kyse on ihmisen henkisestä hyvinvoinnista. Kun oikein meinaa pälliä kiristää, tai vaikka ei suuremmasti mikään riipisikään, metsä ja ylipäänsä luonnonympäristö tarjoaa helpotusta ja antaa tilaa ajatella. Joskus voi jättää kokonaan ajattelemattakin, mikä ei ollenkaan ole paha asia. Sama pätee myös hyvään yöuneen, sillä jos jatkaa kelaamista vielä sängyssä, voi olla melkoisen varma, että uni on heikkolaatuista, ja aamulla väsyttää kybällä.
Jos otsasuoni tykyttää, niin jo puolenkin tunnin ulkoilu metsässä tai muussa itselle mieluisassa paikassa laskee kummasti verenpainetta, eikä sitä tarvitse mittarein edes mitata, vaan sen tuntee. Mielipaikan positiivisista terveysvaikutuksista kerrotaan myös Terveyttä luonnosta -julkaisussa, joka äskettäin ilmestyi Oulun yliopiston Thule-instituutin, Metsähallituksen ja Oulun seudun tuottamana sähköisenä versiona. Raportissa tosin käsiteltiin paljolti ulkomaisten tutkimusten tuloksia, mutta eivät ihmiset muuallakaan maailmassa niin erilaisia ole, ettei voisi sanoa luonnolla, erilaisilla elinympäristöillä, niiden monimuotoisuudella ja luonnon hyödyntämismahdollisuuksilla olevan suurimmaksi osaksi vain myönteisiä vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen.
Tarvitsemme paljon enemmän myös kotimaisia tutkimuksia ja selvityksiä luonnon terveysvaikutuksista, mutta onneksi niitä on tulossa. Monet tutkimukset kuitenkin tehdään hankepohjalta, joten toivottavasti hankkeille löytyy riittävä rahoitus, sillä mikä tahansa raha hankerahoitukseen laitetaan, se maksaa itsensä takaisin. Samaten itsensä maksaa takaisin moninkertaisesti se, miten Suomen metsiin, soihin ja muihin elinympäristöihin sekä niiden monimuotoisuuden turvaamiseen satsataan.
Terveyttä ei tarvitse välttämättä ostaa purkissa tai hankkia kalliilla kuukausimaksuilla suurten kuntosaliketjujen hehtaarisaleissa, vaan sitä voi saada pelkästään istumalla kannon päässä ja sulkemalla silmänsä, kuuntelemalla ja haistelemalla tai käymällä makaamaan pehmeälle sammalmättäälle ja kuvitella olevansa vaikka yksi Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä:
”Viherjäisell lattialla, miss’ ei seinät hämmennä, tähtiteltin korkeen allakäyskelen ja laulelen,ja kaiku ympäri kiirii.”
(Metsämiehen laulu, Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä)
Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack 