Metsäkylvyt ovat japanilaisten suosiossa – miksei kohta meidänkin!


Japanissa harrastetaan urakalla ns. metsäkylpyjä.  Niitä kutsutaan siellä nimellä ”Shinrin-yoku”, ja ne ovat erittäin suosittuja stressinlievitys- ja terveyskeinoja japanilaisten keskuudessa.

”Jouduin” sattumalta kirjeenvaihtoon Tunein.com-yhtiössä Kaliforniassa töissä olevan Emi Kikuchin kanssa, ja koska hän on japanilainen, ajattelin, että Emi voisi asiasta tietää kertoa enemmän. Itse kun en metsäkylvyistä(kään) tähän saakka ole tietänyt juurikaan mitään.

Metsäkylpykohteita on Japanissa useita, mutta merkittävämpiä ja suosituimpia ovat varmasti paikat, jotka on merkitty myös Unescon maailmanperintökohteiksi. Emi kertoi käyneensä niistä Yakushimassa, joka on saari Japanin eteläosassa. Hän oli siellä opastetulla ryhmävaelluksella puoli päivää, ja sanoi nauttineensa siitä suuresti.

Kaikissa japanin metsissä ei ole näinkään paljon sammalta ja vettä, kertoo Emi.
Kuvasta päätellen ainakin osa japanilaisista metsistä näyttää ihan tutuilta. Tosin Emin mukaan tällaiset näkymät ovat jokseenkin harvinaisia siellä.

Yakushimassa on Unescon sivun mukaan 1 900 erilaista kasvilajia, 16 nisäkäslajia, 150 lintulajia ja niin edelleen. Sademetsäolosuhteissa tämänkaltainen eliölajien paljous ei liene ihmekään, ja lisäksi Yakushimasta löytyy aarnimetsiä, joissa on yli 1 000 vuotta vanhoja sugipuita (Cryptomeria japonica), jotka tunnetaan myös nimellä japaninsetri. Niiden ikä ja koko hämmentävät, ja niillä on epäilemättä melkoisia hengellisiä ominaisuuksia. Monet japanilaiset uskovatkin, että puissa asustaa henkiä (”Kodama”).

Sugipuun juurella Emi ja hänen miehensä.
Sugipuun juurella Emi ja hänen miehensä.

Kun tuollaisten tuhatvuotisten metsän valtiaiden seuraan pääsee, se vaikuttaa varmasti väkevästi monella tavalla. Lisäksi sanotaan, että puista vapautuu jonkinlaisia yhdisteitä, joiden hengittäminen ja saaminen iholle vaikuttaa suotuisasti ihmisen elimistöön. Epäilemättä, sillä ainakin itselleni niin pihkan kuin tervankin tuoksu tuntuu tekevän saman. Ja onhan pihka erittäin tehokkaaksi todettu mm. haavojen parantamisessa. Miksipä sen haisteleminenkaan silloin pahasta olisi.

Toinen tunnettu ja suosittu metsäkylpijöiden ”mekka” on niin ikään Unescon maailmanperintölistalla, paikka nimeltään Shirakami Sanchi. Se löytyy vastaavasti Tohokun alueelta Japanin luoteisosasta, ja sieltä metsäkylpijät ja muutkin kävijät löytävät mm. vesiputouksia, kanjoneita, soita ja hienoja lehtimetsiä. Unescon maailmanperintökohteeksi pääsemisen mahdollistivat nimenomaan Japanin viimeiset koskemattomat pyökkimetsät.

Yakushimassa metsäkylpijät pääsevät vaeltamaan hyvin rakennettuja ja merkittyjä reittejä.
Yakushimassa metsäkylpijät pääsevät vaeltamaan hyvin rakennettuja ja merkittyjä reittejä.

Joka puolella maailmaa koskemattomat – tai edes lähes luonnontilaiset – metsät eivät ole itsestäänselvyyksiä, ja joissakin maissa niitä löytääkseen on nähtävä todella vaivaa. Metsiä ylipäänsä ei välttämättä löydy ihan takaovelta tai edes muutaman minuutin ajomatkan päästä, joten voimme olla todella onnellisia siitä, että meillä niitä on. Japanissa metsäkylpyharrastus lieneekin virinnyt mm. siitä syystä, että päästäkseen hoitamaan pääkoppaansa ja kehoaan on lähdettävä varta vasten johonkin kauemmas.

Emi kylvyssä :)
Emi ”kylvyssä”.

Itse haluaisin ehdottomasti päästä Japaniin tutustumaan Emin kertomiin kohteisiin sekä muihinkin Unescon maailmanperintökohteisiin, koska kaikki niistä näyttävät kuvien perusteella todella maagisilta. Jos Suomi on japanilaisille ihmeellinen paikka, samaa voin sanoa Japanista. Tällaisissa paikoissa voisi hyvinkin kuvitella liikkuvansa henkien kätkemänä ja nähdä naapurini Totoron…

Kuvat: Albert Jeans / Photographs: Albert Jeans, used by permission from Emi Kikuchi

Mainokset