Hylätyt talot, autiot pihat

Ennen oli unelma onnesta. Raivattiin metsät ja raivattiin pellot. Rakennettiin talo, navetta, pihasauna ja liiteri. Ajateltiin asua autuaasti viljellen maata ja kasvattaen karjaa ja lapsia. Tuli vastaan hyviä vuosia ja huonoja vuosia. Hyvinä vuosina riitti satoa, lehmät lypsivät ja metsät tuottivat. Huonoina myytiin lehmät, pellot jäivät kesannolle. Lähdettiin tehtaalle töihin, kun vielä töitä sentään riitti.

Työ oli ehkä kaukana, joten piti muuttaa kaupunkiin. Kotitila jäi, eikä lapsista ollut tilan jatkajaksi. Tai sitten jälkikasvua ei tullutkaan, mutta vanha isäntä ja emäntä asustivat torppaa niin pitkään kuin voimia riitti. Kun eivät riittäneet, jouduttiin kunnalliskotiin. Talo jäi tyhjilleen, piha kasvoi täyteen lupiinia, heinää ja horsmaa. Ei ollut enää aitanpolulla astelevaa emäntää, eikä saunan takana halkoja hakkaavaa isäntää.

Maaseudun autioituminen alkoi käytännössä jo vuosikymmeniä sitten, mutta osin eri syistä kuin nykyään. Maaseudulta muutetaan pois edelleenkin työn perässä, mutta työ menee edellä karkuun. Työvoimapoliittisin toimin velvoitetaan ottamaan työtä vastaan yli 80 kilometrin päästä kotipaikasta, ja työmatkoihin ”saa” kulua jopa 3 tuntia päivässä. Kuinkahan moni haluaa käyttää työntekoon ja työmatkoihin kokonaisuudessaan puolet vuorokaudesta?

Odotettavissa onkin, että entistä useampi lähtee maalta kaupunkiin, ja autioituminen jatkuu. Niin sanottu eheä yhdyskuntarakenne on myös yksi kansallinen tavoite, mikä tarkoittaa, että mahdollisimman moni asuu mahdollisimman tiiviisti. Haja-asutusalueelle ei haluta uudisrakentamista, ja erinäisillä toimenpiteillä vaikutetaan epäsuorasti myös haja-asutusalueilla jo asuvien elämisen mahdollisuuksiin.

Julkisen liikenteen vuoroja karsitaan tai lopetetaan ne tietyiltä väleiltä kokonaan, yksityisautoilun verotus ja muut maksut kasvavat koko ajan, palvelut viedään pienistä taajamista aina vain suurempiin, ja kuntaliitosten väistämätön seuraus on ollut monilla paikkakunnilla se, että pankit, terveyskeskukset, liikuntapalvelut, kirjastopalvelut jne. lakkautetaan vähin erin mutta vääjäämättä. Kyliltä on viety kyläkouluja jo pitkään, ja nyt myös isompia kouluja ja lukioita halutaan yhdistää jättikokoisiksi komplekseiksi. Kaikki tämä imee asukkaita tavalla tai toisella pois maaseudulta.

Autiotalojen määrä todennäköisesti kasvaa, kun tiedotusvälineissä kerrotaan jo, että syrjäseutujen tai ei-vetovoimaisten asuinalueiden kiinteistöjen hinnat laskevat tai ne menettävät arvonsa kokonaan. Tämä lienee se itsensä toteuttava ennustus, eli jos näin kerran julkisesti sanotaan, niin sen täytyy pitää paikkansa. Eli ei voi toivoa edes saavansa rahojaan pois kaikesta siitä, mihin on vuosien kuluessa investoinut.

Vanha sanontahan on, että ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Eiköhän se liene kuitenkin jo niin, että täytyy saada se lottovoitto, että voisi elää Suomessa. Tai ehkä se olikin pelkkä ässäarpa: vaikka kuinka raavit, ei tule muuta kuin hilsettä.