Retkeilijän vinkki: vedenpitävät tulitikut

Idea vedenpitävistä tulitikuista ei ole uusi, eikä edes meikäläisen keksimä, mutta sinällään kokeilemisen arvoinen asia. Hyvä ohje retkeilijälle ja maastossa liikkujalle on suojata tulentekovälineet vedenpitävästi esim. minigrip-pussiin. Tietysti tuo vedenpitävyyden tarve on tavallaan poistunut kaikenlaisten tulusten ja muiden myrskysytyttimien myötä, mutta jos haluaa kuljettaa tulitikkuja mukanaan – mikä ei koskaan ole huono asia – ne voi myös suojata vedeltä seuraavalla tavalla.

Tarvitaan luonnollisesti niitä tikkuja, ja sitten jonkinlainen kynttilä. Itse valitsin tutun tuikkukynttilän, koska se on valmiiksi jo alumiinikupissa, joten sen voi sulattaa vaikkapa kotona liedellä. Jos käytetään liettä, on oltava todella huolellinen, että ei kuumenna kynttilää liikaa, eikä varsinkaan läikytä sulanutta steariinia levylle. Tulee meinaan melkoiset käryt, ja saattaa palovaroitinkin vinkaista. Toinen tapa on käyttää tavallista pöytäkynttilää ja odottaa, että sen keskus sulaa riittävästi. Myös tuikkua toki voi polttaa niin kauan, että steariini sulaa itsestään.

Tikut siis kastetaan yksi kerrallaan sulaan steariiniin (tai parafiiniako nuo kynttilät nykyään ovat) ja odotetaan, että steariini jähmettyy. Sen jälkeen tikut voi laittaa takaisin tikkuaskiin. Kovin suurta könttiä steariinia ei kannata tikun päähän jättää, koska ne eivät muuten mahdu takaisin askiin. Ohut kerros riittää.

Eihän siinä oikeastaan tämän kummempaa vaadita, ainoastaan kärsivällisyyttä jaksaa dippailla tikkuja yksi kerrallaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yhden sytytystavan taktiikalla ei välttämättä kovin vaativalle reissulle parane lähteä, eli vaihtoehtoinenkin tapa saada tulet aikaan on hyvä olla matkassa. Harmi vain, että tällä konstilla ei voi suojata tuota tikkuaskia kosteudelta menettämättä ainakaan raapaisupinnan toimintakykyä. Ehkä siihenkin on jo niksinsä – johon ei liity sukkahousujen käyttäminen…