Bloggaamisen sietämätön keveys


Nyt on meikäläisen blogi teini-iässä, eli tämä juttu mukaan lukien 16 rypistystä on laskettu ilmoille. Blogisivun tekniikan hallitseminen on vielä hakusassa, sekä se, minkälaisia juttuja kannattaa kirjoittaa, että niitä oikeasti luetaan. Netin blogiohjeitakin on monenlaisia, ja monissa sanotaan esimerkiksi, että ”kirjoita myös muita kiinnostavista aiheista, älä pelkästään itseäsi kiinnostavista”.

Siinäpä se, mikä sitten oikeasti ihmisiä kiinnostaa, josta ei olisi jo jotakin kirjoitettu jossakin aiemmin. Aivan kuin on myös sanottu, että kaikki sävellyksetkin on periaatteessa jo kertaalleen sävelletty. Tarkoittaako se sitä, että jokainen uusi sävellys on käytännössä jonkin toisen sävellyksen kopio? Tuskinpa, vaan jokaiseen uuteen sävellykseen ja tekstiin tekijä lisää jotakin omaansa – ellei sitten tosiaan tarkoituksella kopioi toisen työtä ja väitä sitä omakseen.

Blogiaineiston tuottaminen on siis vähän samaa kuin tuo säveltäminen tai vaikkapa ruoanlaitto tai leipominen. Otetaan ohje-pari sieltä ja täältä, mutta tehdään lopulta niistä sekoitus ja pistetään vähän omiakin joukkoon. Toisaalta ruoanlaitossa ja leipomisessa on minulla hieman toisenlainen lähestymistapa, kun en muista ensinnäkään mitään ohjeita ulkoa, eli vähänkään erikoisemmat sapuskat pitää aina katsoa keittokirjasta tai resepteistä joka kerran uudelleen.

Ainoa juttu, minkä taidan muistaa joten kuten ulkoa, on ruisleipästen tekeminen – ja niissäkin perusohjeeseen tulee joka leivontakerralla jonkinlaisia säätöjä. Vähän vähemmän ruisjauhoa, vähän enemmän pellavansiemenrouhetta tai leipämallasta, kaksi desiä siirappia yhden sijasta jne. Jollakin tapaa leivänteko on varmaankin onnistunut, koska yhtään kertaa eivät ole jääneet syömättä.

Onnistuuko sitten blogin kirjoittaminen, jos resepti pitää tankata kerta kerralta uudestaan? Kai se onnistuu, tai ainakin vähitellen lähtee menemään oikeaan suuntaan ja lopulta palaset loksahtavat paikoilleen. Jos siis blogeissani ei tunnu olevan päätä eikä häntää, eikä muutakaan siltä väliltä, se johtuu vain siitä, että blogalaktisessa mittakaavassa ollaan vielä hetkessä alkuräjähdyksen jälkeen.

Mainokset