Metsäkokouksistako potkua bisnekseen?


Meillä oli erään lehden toimituksessa aina pakollinen aamupalaveri, joka oli kaikkien pönötyskokousten äiti ja vielä isäkin. Silloin piti mukamas hyvässä hengessä miettiä seuraavan lehden juttuja ja ruotia edellisen mokia. En tiedä, oliko kokouksista hyötyä sitten kenellekään, mutta ainakaan ne eivät yhtään piristäneet päivää.

Bisnes on kovaa kuin elämä, ja bisnekseen kuuluvat myös tukkeiset palaverit. On aamupalaveria, kehityspalaveria, työyhteisöpalaveria, suunnittelupalaveria ja mitä kaikkea. Yhteistä niille niiden väistämättömän tuubaisuuden lisäksi usein se, että ne pidetään aina siinä ja samassa kokoushuoneessa tai firman kahvitilassa, jossa moskamasterin mestari huolehtii siitä, että vähintään kolme tuntia pannussa seissyttä kahvia on ainakin pomolle juotavaksi.

Mutta, entäpä jos konsernin kokoukset ja mediatalon meetingit pidettäisiinkin edes joskus tai jopa säännöllisesti luonnon helmassa ja metsän keskellä, kannon päässä tai laavulla istuen? Olisiko silloin enemmän tilaa oikeasti kehittäville ideoille ja päällikkötasollakin ehkä vähän ravattia voisi löysätä? Koska on selvää, että metsäluonto lievittää stressiä, ei tarvitsisi otsasuoni tykyttäen yrittää päkistää firman seuraavalle kvartaalille mullistavaa parannusehdotusta.

Nythän Suomessakin on jo ”käveleviä kokouksia”, joten miksi ei voisi olla myös ”metsäkokouksia”. Kävelevissä kokouksissa (varmaankin ovat seisovan pöydän sukulaisia) myös saatetaan tehdä lenkki pururadalla tai kaupunkimetsässä, mutta varsinaisia metsäpalavereja en ainakaan hirveästi ole kuullut pidettävän.

Jos kerran metsäkäyntien terveysvaikutuksia voidaan kvantitatiivisesti mitata mm. veriarvoista, niin ehkäpä metsäkokouksien liiketoiminnallisia vaikutuksia voisi myös mitata. Eli nostaisiko metsäkeikka makkaranpaistoineen ja nokipannukahveineen (itse paistettu ja keitetty, eikä catering-firman toimittamia) ensinnäkin työntekijöiden tuottavuutta, lisäisi motivaatiota ja viime kädessä myös parantaisi yksikön tai koko yrityksen tulosta?

Eikö ajatus juoksisikin paremmin vaikka vesiputouksen ääntä kuunnellessa?
Eikö ajatus juoksisikin paremmin vaikka vesiputouksen ääntä kuunnellessa?

Tietysti voidaan ajatella, että kaikki aika, joka on pois toimistolta ja koneen äärestä tai powerpoint-sulkeisista, on pois firmalta. Mutta eihän se näin ole. Voihan asiakastapaamisetkin järjestää metsässä, ja varsinkin ulkomaisten asiakkaiden kanssa luontoon meneminen saattaa sulattaa jäyheänkin kauppakumppanin, kun liika muodollisuus karisee.

Organisaation sisäiset kokoukset voi pitää suhteellisen vaivattomasti vain valitsemalla sopivan lähellä olevan paikan ja yksinkertaisesti lähtemällä porukalla sinne jalkaisin, mutta jos halutaan viedä asiakkaita maastoon, voidaan käyttää vaikkapa eräoppaan palveluja tai tilata kokous joltakin palveluntarjoajalta, jolla on avaimet käteen -ratkaisun tyylinen kokonaisvaltainen paketti maasto-opastuksesta maastoruokailuun.

En tiedä käytännössä yhtäkään syytä olla hyödyntämättä metsän ja luonnon kokoustiloja, kun niitä ei vielä yleensä – eikä onneksi – tarvitse erikseen alkaa varailla eikä niistä maksaa. Kunhan otetaan huomioon se, että vaikka luonnossa saa liikkua ilman eri lupaa, ei kenen tahansa laavulle tai kodalle voi törmätä noin vain ja alkaa pitää yksityistilaisuutta. Valinnan varaa kuitenkin löytyy, eikä välttämättä tarvita muuta kuin sopiva paikka, jossa voi istua vaikka kannon päässä tai kivellä.

Jos olisin saanut silloin aikoinaan lehtihommissa valita kokouspaikan, se ei olisi ainakaan ollut talon kokoushuone, jonka päässä istui päällikkö paukutellen henkseleitään ja alamaiset istuivat särmänä nokkimassa tiedon kultajyviä. Vaan kun en saanut.

Jos olet jonkun firman ykkösjehu, niin ota kiireisestä työajastasi muutama minuutti ja mieti, miten paljon metsäkokous voisi tuoda lisäarvoa niin työyhteisön hyvinvointiin, tuottavuuteen kuin organisaatiosi liiketoimintaan laajemminkin. Uskoisin, että ”puskapalaveri” ainakin silloin tällöin antaisi paljon tehokkaamman potkun toiminnalle kuin se vihreä äijä telkkarimainoksessa.

Kuvien oikeudet / Photo Rights by
(C) Mikko Lemmetti

Mainokset