”Talk to the hand”, eli meitä ei kiinnosta, mutta sinä et saa sitä tietää


Jos ajattelinkin, että bloggaajana olisi hyvä tilaisuus päästä testailemaan erilaisia varusteita ja laitteita, niin olinpa naiivi. Nimittäin tuotearvosteluyhteistyö valmistajien ja maahantuojien kanssa on kovaa bisnestä, eikä siihen meikäläisen kaltaiset nöösipojat mukaan pääsekään. Blogilla pitää olla satoja, ellei tuhansia seuraajia ja päivittäin niin ikään satoja tai tuhansia hittejä blogipostauksille, ennen kuin valmistajat ja maahantuojat alkavat kiinnostua yhteistyöstä.

Vaikka tavallaan tiesinkin sen jo valmiiksi, en silti epäröinyt kysellä useammastakin paikasta – lähinnä outdoor-henkisiltä valmistajilta ja maahantuojilta – erilaisia retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä varusteita. Myös muutamasta valokuvaukseen ja videokuvaukseen erikoistuneesta paikasta tein vastaavanlaisia kyselyitä. Joistakin paikoista sain varovaisen myönteisen vastauksen aika pian, mutta useimmiten sain odotella vastausta todella pitkään, ja koska en halunnut enää odotella, kysyin uudelleen.

Joskus vastattiin, että ”asiasta tietää paremmin ’Taija Teikäläinen’ tai ’Hemmo Huovinen'”, eli tiedustelu ohjattiin kätevästi jollekin toiselle henkilölle, joka ei sitten vaivautunut vastaamaan ensinkään. Ja muutamasta paikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään, vaikka tiedustelin tuotearvostelu- ja -testausyhteistyöstä jo useita kuukausia sitten.

Ei minua muuten haittaa, vaikka en omia kokemuksiani tuotteista voisi jakaakaan ja mahdollisesti edistää niiden myyntiä, sillä tuotteethan nähtävästi sitten myyvät itse itseään, joten minun panostani ei siinä tarvita. Mutta se haittaa, että ei ole kanttia edes reilusti kieltäytyä vaan mieluummin ollaan täysin hiljaa ja toivotaan, että ei se heppu enää kolmatta kertaa jaksa kysyä. No en todellakaan jaksa, kun politiikka on kerran tällainen.

Valmistajien ja maahantuojien tapa toimia muistuttaa täysin aikoja ennen muinoin kun tienasin muutaman markan silloin tällöin aloittelevana kääntäjänä ja lehtiavustajana parissa Suomessa ilmestyvässä kuntoilualan aikakauslehdessä. Käännöksiä tuli aluksi ihan kivasti, mutta jossakin vaiheessa niiden määrä alkoi merkittävästi laskea. Ajattelin aluksi, että töitä ei yksinkertaisesti vain ole koko ajan, mutta kun taukoa tilauksilla alkoi olla viikkoja tai kuukausia, tajusin, että jotakin oli vinossa.

Kyselin sitten viimein, mistä kiikasti, ja vasta sitten kerrottiin, että käännökset eivät olleet olleet jonkun herra X:n mieleen ja sen vuoksi niitä ei minulle enää tarjottu. Jaahas, ettei sitten voitu silloin antaa palautetta, kun oli sen aika, vaan oltiin mieluummin täysin hiljaa ja toivottiin, että minäkään en perään kysele. Jos palaute ”huonoista” käännöksistä olisi tullut aikanaan ja ylipäänsä edes tullut minulle asti, asialle olisi voinut tehdä jotakin. Mutta niinhän se vanha sanonta menee, että turha sitten on rypistää kun on jo hyvät housussa. Kyllä kai ne käännökset sitten olivat ihan vehkeestä, mutta olisihan senkin voinut reilusti heti kertoa.

Pidän sellaista toimintatapaa erittäin epäkorrektina, vaikka vika (tai vikaa) olisikin tässä päässä. Business is business, but not monkey business, ja vain kaikkein näkyvimmät bloggaajat ovat sitten niitä, jotka todella vaikuttavat ihmisten ostopäätöksiin ja -tottumuksiin, niinhän. Ymmärrän toki sen, että käytännössä tuntemattomien bloggaajien tekemät arvostelut ovat yhtä tyhjän kanssa tuotteiden näkyvyyden, myynnin ja katteen kannalta, mutta paraneeko myynti, jos tuotteista ei ole minkäänlaisia arvosteluja? Vaikka kuitenkin loppujen lopuksi kaltaiseni ihmiset lienevät niitä, joista yritysten asiakaskunta enimmäkseen koostuu.

Tässä ei ole nyt kyse siitä, että itkisin sitä, kun en saa testattavaksi ilmaista tavaraa. Ennen kaikkea minua kyrsii se vaikenemisen muuri, johon olen tosiaan törmännyt muissakin yhteyksissä usein aiemminkin. Ehkä se on suomalainen tyyli, että on oman edun mukaista pysytellä mieluummin hiljaa kuin sanoa rehellinen mielipiteensä. Itse arvostan jälkimmäistä tapaa, vaikka se tekisikin kipeää.

Minun puolestani saavat kauniit ja kuuluisat tehdä omia tuotearvostelujaan tästedes, kuten tähänkin saakka, ja toivottavasti arvosteltujen tuotteiden myynti pomppaa kuin superpallo. Jos joskus sattuu niin, että omat horinani alkavat kiinnostaa suurta yleisöä ja naama näkyy joka puolella somessa, iltapäivälehdissä ja vähintään kolmella mainoskanavalla saman illan aikana, niin katsotaan sitten, mitä tapahtuu, kun minulta aletaan kysellä, haluaisinko arvostella sen ja sen tavaran tai palvelun.

Mutta ”kuuluisaksi” tulemista varten en hommaa silikoneja, ala mäkihyppääjäksi, lähde mihinkään BS-taloon tai kerro olevani Elviksen salattu lehtolapsi. Todennäköisesti en myöskään koskaan tule kirjoittamaan muistelmiani siitä, kuinka jouduin järsimään käteni poikki pudottuani kallionkoloon tai tule puhumaan mongolialaisen lammaspaimenen kieltä Youtubessa, mutta silti toivotan sellaisille ihmisille onnea valitsemallaan uralla ja yrityksille kiliseviä kassakoneita.

Mainokset