(C) Mikko Lemmetti 2015

Uskomattoman hieno päivä Konneveden vesillä


Sain tilaisuuden lähteä työporukan kanssa TYKY-päiväksi hienoihin järvimaisemiin Konnevedellä vanhalla Myllykoski I -nimisellä aluksella. Paatti oli ennen muinoin uittoyhtiön työjuhtana, ja sen omistaa tätä nykyä Konneveden Luontopalveluiden Seppo Puttonen. Puttonen pisti koneet käyntiin ja matka Rautalammen ja Konneveden kuntien rajalla olevasta Kivisalmesta saattoi alkaa.

Kivisalmessa on myös Kivisalmen Kievari, joka avaa taas täksi kesäksi ovensa janoisten ja nälkäisten matkalaisten iloksi. Samaten osana Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja sen oheispalveluiden kehittämiseen liittyy Kivisalmen alueen kehittäminen ja vesistömatkailijoita palvelevien rakenteiden tekeminen.

Säähän oli arveluttavan harmaa, mutta ei sentään sadetta ollut luvattu. Lämpötilakin oli suurin piirtein sama kuin kello, eli ei paljon yhdeksästä heittänyt. Mutta olin varustautunut pitkin kalsongein tuulta- ja vettähylkivien ulkoilukamppeiden alle. Marmotin Precip -takki osoittautui jälleen kerran hyväksi valinnaksi keveytensä ja tuulenpitävyytensä vuoksi, sillä menomatkalla laivan kannella kävikin kohtalaisen vilpoinen ilmavirta.

Työporukasta löytyi kuitenkin joitakin, joilla pukeutuminen ei ollut osunut ihan yhtä kohdalleen, ja tippa oli useammallakin nenänpäässä. Onneksi apuun tuli laivurin apulainen, joka tarjosi viluisille lämpimiä saaleja. Mutta koska itsellä ei ollut huolen häivää palelemisesta, pystyin nauttimaan urakalla hienoista järvimaisemista ja runsaasta lintuvalikoimasta.

Normaalit lokit ja tiirat tietysti kuuluvat vesistön vakiokalustoon, mutta Konneveden ”erikoisuus” on myös Etelä-Konneveden kansallispuiston logosta löytyvä kalasääski, l. sääksi (pandion haliaetus), joita järven saarissa ja niemekkeissä pesii ainakin ensi vaikutelman perusteella varsin runsaasti.

Olin osannut sopivan merenkulkuvaatetuksen lisäksi ottaa mukaan kameraani Tamronin 70—300 mm:n zoomin, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi tälle reissulle. Lyhyemmällä lasilla en olisi oikeastaan tehnyt mitään, mutta samalla harmitti se, että vasta samana aamuna jouduin palauttamaan testattavana olleen Sigman 150—600 mm:n ”ison pyssyn” takaisin lähettäjälle.

Kyllä se kuitenkin lintukuvaukseen pitää iso objektiivi olla, mutta kolmesatasellakin onnistuin ainakin omasta mielestäni saamaan ihan kohtalaisia kuvia juuri muun muassa em. kalasääskestä, kuikasta ja monesta muusta linnusta. Hienoimpia elämyksiä olikin juuri sääksen näkeminen lennossa ja pesällä, vaikka kovin lähelle emme laivalla menneetkään.

Yhtä lailla veden pintaa hipoen raketin lailla kiitävät kuikat ja telkät tekivät minuun vaikutuksen, vaikka noita lintuja tietysti näkee huomattavasti useammin kuin esimerkiksi kalasääskiä. Eivätkä maisematkaan olleet huonoimmasta päästä, vaan auringonpaisteesta huolimatta saaret ja luodot, rantojen mökit ja laavut olivat hienoa nähtävää. Ja hieman kateeksi kävi niitä, joilla on mökki ja maata tällaisissa maisemissa. Mutta vain hieman.

Myllykoski I:n matka jatkui verkalleen kohti Majaniemeä. Majaniemessä on pieni mökki ja savusauna, jonka omisti ennen Konneveden seurakunta. Nyt se on otettu matkailukäyttöön, ja sitä tullaan korjaamaan, saunaa laittamaan sekä tehdään kalliorantaan rantautumislaituri.

Laiturin puutteesta huolimatta kapteeni Puttonen hivutti taitavasti hinaajan aivan rantakallioon kylki edellä kiinni ilman että lepuuttajatkaan olisivat turahdelleet. Mies on selvästi ennekin ohjannut laivansa tälle rannalle. Rannalle päästyämme aloimme heti viritellä nuotiota, että kaikkein kylmissään olijat saisivat vähän paikkojansa lämpenemään.

Luonto oli lähellä myös Majaniemessä, sillä niin västäräkin pesä kuin tiirankin pesä oli aivan rannan vieressä olevilla kivillä. Tiirat eivät onneksi meistä ärsyyntyneet, vaikka usein niiden pesän lähelle joutuminen saattaa saada aikaan Hitchcock-efektin. Eikä västäräkkiäkään hirveästi napannut yhtäkkinen yleisömäärän kasvaminen.

Hienojen maisemien lisäksi meille tarjottiin erittäin maistuva lounas laivan kannella. Ruokalistalla oli loimulohta, lohkoperunoita, salaattia ja paikallista Mannisen leipomon ruisleipää sekä maistuvaa kotikaljaa. Jälkkäriksi vedimme nokipannukahvit ja raparperipiirakkaa, joten ei päässyt todellakaan nälkä taklaamaan.

Aika on kuitenkin rajallinen, ja varsinkin virkamiehen aika, joten takaisin päin Kivisalmea kohti oli lähdettävä. Oli kuitenkin erittäin antoisa reissu mukavassa porukassa ja mahtavissa maisemissa. Kunpa vain olisi itsellä kunnon vene tai mökki Konnevedellä, mutta tämä oli toiseksi paras vaihtoehto.

Teksti ja kuvat (C) Mikko Lemmetti

Mainokset