Ajattelin tällä kertaa aloittaa pitemmän jatkotarinan siitä, miten suunnittelemani Puolan-reissu etenee – vai eteneekö. Nimittäin päähän jysähti sellainen idea, että pitäisi päästä elokuussa katsastamaan Euroopan vanhimman aarniometsänkin sisällään pitävä Bialowiezan kansallispuisto aivan Puolan ja Valko-Venäjän rajalla.
Koska olen vasta alkanut tuumia tätä asiaa, kaikki on melkoisessa vaiheessa, enkä oikeastaan tällä hetkellä ole edes varma, pääsenkö matkalle ensinkään. Siksi tämäkin blogikirjoitusten sarja voi päättyä ainakin omakohtaiseen pettymykseen, jos reissu ei syystä tai toisesta toteudukaan. Joka tapauksessa yritetään.
Olin viimeksi itsekseni (tai oikeammin erään matkakumppanin kanssa) ulkomailla reissussa niinkin kauan sitten kuin vuonna 1999. Silloin kohteena oli USA ja tarkemmin sanottuna maan lounaisosat Arizona, Uusi Meksiko, Colorado ja Utah. Sitä ennen poikkesin aivan yksin Skotlannissa, joten mikään reissulasse en ole koskaan ollut. Suurimpana esteenä sille on ollut raha, sittemmin se sekä ajan puute.
Tälläkään kertaa ei taida oikeasti olla noista kumpaakaan, mutta jollakin tapaa tuolle reissulle pitäisi päästä. Olen kovasti katsellut tietoja itse kohdemaasta alkaen, esimerkiksi Ulkoministeriön sivuilla on hyvää ja ajantasaista tietoa ulkomaan matkailijoille. Sitten olen luonnollisesti etsiskellyt sopivan hintaisia lentoja, ja itse asiassa ihan aluksi ajattelin tehdä automatkan Baltian maiden kautta, mutta hylkäsin sen ajatuksen.
Lentojen lisäksi tietysti pitää miettiä majoitusta, ja siinäpä tulee kysymykseen mm. hotellit. Hotels.com on esimerkiksi aika hyvä portaali eri maiden ja kaupunkien majoituksiin. Majoituspaikkojen ohella täytyy ajatella myös liikkumista, ja sitä, miten Varsovasta pääsee Bialowiezaan. Helpommin kai sanottu kuin tehty. Nimittäin suoraan ei taida päästä millään konstilla, paitsi ajamalla itse.
Linja-autovuorojen etsiminen puolalaisilta sivuilta on aika jännää puuhaa ennen kaikkea kielen vuoksi. Esimerkiksi PolskiBus.com-sivuston ensimmäisenä tekstinä lukee ”Nasza strona internetowa wykorzystuje cookies”. Ja siitähän ymmärrän vain nuo pikkuleivät. Onneksi kuitenkin sivun alareunassa möllöttää pieni englannin lipun kuvake, jota napsauttamalla aukeaa edes osittain englanninkielinen versio sivustosta.
Ei sitäkään ole kokonaan käännetty, mutta onneksi eivät ole lähteneet Google Translatella ”kääntämään”, eli ihan oikeata englantia siellä näyttää olevan. Samaa ei voi sanoa itse Bialowiezan kansallispuiston omasta sivustosta. Vaikka sielläkin on olevinaan englanninkielinen osuus, juurikaan mitään sieltä ei englanniksi löydy. ”What’s the use?”
No, tuo PolskiBus näyttäisi ajavan Varsovasta – ei kuitenkaan Bialowiezaan – vaan läheiseen Bialystokiin, josta sitten kaiketi joku Voyager-niminen firma ajattaisi eteenpäin perille asti. Ja toivottavasti takaisinkin. Linja-autojen lisäksi tietysti myös junat kulkevat, tai ainakin niiden pitäisi kulkea. Junavuoro käsittääkseni kulkee ainakin Varsovan ja Hajnowkan väliä.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä edes passi ei ole enää voimassa. Taisi olla parasta ennen -päivä vuonna 2008, joten uusihan sitä olisi hankittava. Mutta maailma muuttuu, ja niin muuttuvat myös poliisin lupapalvelut. Edelliset passit sain käytännössä heittämällä, ainakin, jos nykytilanteeseen vertaa.
Vaikka nykyään passihakemuksen voi periaatteessa tehdä alusta loppuun asti netissä, asia ei olekaan niin yksinkertainen, jos edellisessä passissa ei ole ns. biometristä tunnistetta, toisin sanoen sormenjälkiä. Eli käyminen poliisiasemalla vaaditaan. Eipä siinä mitään, jos käynti olisikin vain niin että morjens, tulin passiasioissa käymään. Vaan kun ei ole.
Pitää varata aika etukäteen, ja koska poliisi on jatkuvasti ”parantanut” palvelujaan, myös ajanvaraus on netissä. Arvatkaapa, mikä olisi ollut aikaisin aika ”lähimmälle” poliisin lupapisteelle? Elokuun 7. päivä. Ja milloin olikaan tarkoitus lähteä matkalle. Ensimmäinen päivä…
Eli vaikka tekisin hakemuksen netissä ja toimittaisin (tai valokuvausliike toimittaisi) valokuvat etukäteen, silti kaikkein aikaisin aika, jonka pystyin saamaan järkevältä etäisyydeltä, on 21.7. Toisin sanoen, aika tarkalle menee, kun ainakaan normipassia ei kuitenkaan saa suoraan kouraan, vaan sen käsittely ja toimitus kestää vähintään vajaan viikon.
Tämänhetkinen tilanne on siis se, että pässihakemus on vireillä, kuvat ovat ottamatta ja kalenterissa käynti asemalla on vasta kuukauden päässä. Olisikohan pitänyt tempoa jotakin kylällä turpaan, että olisi päässyt antamaan putkareissun yhteydessä sormenjälkensä jo aikaisemmin? No ei vaiteskaan.
(Jutun kuva ei ole Puolasta vaan Skotlannista)
Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack 