Jopahan piti taas väliä näillä kirjoituksilla, mutta kun ei oikein vaan syntynyt juttua. Mutta viimeinkin sitä jotakin sentään tulee, eli kun jo tammikuussa kertoilin ison kuusen kantoon kokeilemastani kaminasta, nyt sama rojekti jatkuu. Nimittäin sillä tavalla, että kaminasta tulikin grilli, joka itse asiassa oli alun perin tarkoituskin. Otti vain aikansa, ennen kuin sain hommaa jatkettua.
Tammikuun jälkeen en tähän mennessä ollut tehnyt kannolle juuri muuta kuin vähän poltellut siinä olevaa reikää isommaksi ja odotellut, josko jostakin tipahtaisi syliin sopivan kokoinen peltipönttö, jonka saisin kannon sisään upotettua. Ja tipahtihan se, kun tyhjentelin yhtä varastoa. Sen nurkassa oli halkaisijaltaan juuri sopivanlainen pytty, jonka välittömästi nappasin matkaan.
Mutta kannossa ollut reikä ei ollut kuitenkaan riittävän iso, joten täytyipä ottaa ”Tilhi” kauniiseen käteen ja alkaa teroitella sen teräketjua koitosta varten valmiiksi. Ja hyvä olikin, kun teroitin, sillä terävillä työkaluilla on ilo tehdä hommia, kun saha laulaa ja lastu vaan lentää.
Melkoinen satsi tuota pitkää purua tulikin. Sovittelin pyttyä välillä tuohon reikeliin ja kun se vähitellen alkoi sinne mahtua, tyhjensin kannosta purut veks ja siirryin mittaroimaan, mistä kohti peltipönttö pitäisi jakaa kahteen osaan. Sitten vaan etsimään verstaasta tavarakasan alta rälläkkää ja siihen sopivaa terää.
Pönttö jakaantui kahdeksi, ja halkaisin vielä ylemmän puoliskon pystysuunnassa kahtia, jotta voisin laittaa sen alemman osan sisään. Näin grillin seinämärakenne vahvistuu, eikä toinen pöntön puolisko jää käsiin pyörimään. Vein pöntön osat kannolle ja asettelin ne alustavasti paikoilleen. Hyvin istuivat.
Tämän jälkeen kärräsin kannon pohjalle hieman kivimurskaa, nostin puoliskot takaisin ja asettelin vielä varastosta löytyneitä käytettyjä kiuaskiviä pöntön pohjalle, jotta ilma voisi kiertää poltettavien puiden alla, eikä pohjakaan välttämättä palaisi niin helposti puhki.
Kantogrilli alkoikin olla jo koepolttoa vaille valmis. Siispä hakemaan vähän puuta ja sytykkeitä. Makkaraa ei nyt valitettavasti ollut, mutta eiköhän sitä vielä kerkiä senkin kanssa kokeilemaan.
Aika lailla kivuttomasti tuommoinen kantogrilli syntyy lopulta, mutta tietysti noita puita ei viitsi ihan grillin teon takia alkaa kaatelemaan. Tämä kuusi kuitenkin tosiaan kaadettiin myrskytuhojen ennaltaehkäisemiseksi, joten kantohan olisi muuten jäänyt lahottajien evääksi.
Teksti ja kuvat © Mikko Lemmetti
Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack 