Paremmat äänet videoihin kunnon mikrofonilla – RØDELink Filmmaker

Kun sain varmaan ihan syystä pyyhkeitä yhdestä videosta, jossa oli ”liian hiljainen puheääni” ja ”liian kova musiikki”, otin sen verran itseeni, että viimein päätin investoida videomikrofonijärjestelmään, jolla kaiken järjen mukaan pitäisi saada merkittävä parannus videoiden puheäänen laatuun etenkin etäältä kuvattaessa. Ajatuksissa oli kameran oman merkin Bluetooth-mikrofoni sekä muutama muukin vaihtoehto, mutta lopulta päädyin hankkimaan Røden RØDElink Filmmaker -setin, joka toimii 2,4 gigahertsin radiotaajuudella.

Itsellä ei ole kokemusta kyseisestä merkistä, enkä ole varsinaisesti perehtynyt valmistajan muihinkaan laitteisiin, mutta nähtävästi hommansa osaavat, sillä jo ensivaikutelma mikrofonijärjestelmästä sekä varsinkin kokeilu kenttäolosuhteissa saivat ainakin minut vakuuttuneeksi, että laite taitaa olla aika passeli videokuvaajan varustevalikoimaan.

Vaikka itse tuotepaketti oli hankala saada avattua ehjänä (pitää ottaa huomioon myös, jos joutuisi tavaran palauttamaan ns. myyntikuntoisena) tiukan päällyspahvin vuoksi, sisältä paljastuikin kompaktin kokoinen lähettimen, vastaanottimen ja muiden tarvikkeiden setti. Ja koska en ole kovin hanakka lukemaan käyttöohjeita ennen minkään elektronisen vekottimen käyttöönottoa, otin tässäkin tapauksessa härkää vehkeistä ja aloin kasata pelejä käyttökuntoon.

Pakkauksessa tulee itse laitteiden lisäksi lavalier-mikrofoni, kameran varustekenkään sopiva kiinnike, mikrofonin tuulisuoja ja klipsi sekä välijohto vastaanottimesta kameraan 3,5 mm plugilla. Tuulisuoja on kuin venäläisnaisen karvahattu pienoiskoossa, mutta hyvä sellainen onkin olla olemassa, sillä tuulen jyminä videolla on karua kuunneltavaa. Paidankaulukseen tai johonkin vastaavaan paikkaan kiinnitettävä klipsi tosin on niin pieni, että se hukkuu helposti ainakin sellaisella, jolla kaikki pikkuautoa pienemmät esineet tahtovat joutua hävyksiin.

Lähetin ja vastaanotin toimivat joko tavallisilla AA-koon sormiparistoilla/-akuilla tai USB-liitännän kautta jostakin yhteensopivasta virtalähteestä. Kätevästi avattavan takakannen alta löytyvät paristokehdon lisäksi namiskuukelit gain-säädöille (-20 – +20 dB) sekä laitteiden ”parituspainike”, jota tosin ei tarvinnut kertaakaan painaa, sillä virtojen päälle laiton jälkeen sekä lähetin että vastaanotin tunnistivat välittömästi toisensa.

Koska olen sellainen tekniikan lehtolapsi, en paljon ymmärrä noiden teknisten tietojen perään, laitan tähän linkin laitteen tietosivulle. Eli en aikokaan yrittää lähteä selittämään mikrofonijärjestelmän teknisiä ansioita sen pidemmälle, mutta peruskäsitykseni on, että suuri dynamiikka (112 dB) mahdollistaa laajan äänialueen tallennuksen, toiston ja antaa vapaammat kädet signaalin jälkikäsittelyyn, kun taas lyhyt viiveaika eli latenssi (4 ms) varmistaa sen, että videoiden äänet eivät ole kuin dubatuista kiinalaisista kung fu -leffoista.

Valmistajan ilmoittamien tietojen mukaan laitteen kantavuus on enimmillään 100 metriä, mutta käyttöohjeissa sanotaan, että tämä mitta on optimietäisyys, joka riippuu mm. mahdollisista näköesteistä lähettimen ja vastaanottimen välillä sekä muusta saman taajuusalueen radiotaajuusliikenteestä (mm. mikroaaltouunit ja WLAN-verkot). Tosin esimerkiksi maastossa käytettäessä on varsin epätodennäköistä, että puskassa joku käyttää mikroa tai langattoman lähiverkon kattavuus ulottuu paljonkaan mökin seiniä pitemmälle.

Testasin laitetta ensimmäisen kerran sisätiloissa, ja kuljeskelin mikrofonin ja lähettimen kanssa huoneista toiseen, jolloin välissä oli seiniä. Äänen kanssa ei mitään ongelmia, kuului selvästi ja häiriöttä. Toisen kerran jätin kameran tallentamaan ja painelin ulos mikin kanssa, jolloin välissä oli ikkunalasi ja useampi kymmenen metriä matkaa.

Tällöin signaali alkoi pätkiä reilun 30 metrin päässä, mutta siihenkin asti kuului ilman kohinaa ja rätinää. Luultavasti näköyhteyden estyminen lähettimen ja vastaanottimen välillä oli suurin syy, kun ääni kokonaan lopulta katosi. Tosin se palasi heti näköyhteydenkin palattua, eikä laitteita tarvinnut liittää uudestaan toisiinsa, vaan yhteys pysyi koko ajan yllä.

Kolmannella kerralla olikin vuorossa varsinainen kenttäkoe, eli videokuvaus maastossa. Sielläkin RØDELink Filmmaker toimitti, minkä lupasikin, eli selkeän äänen läheltä ja kaukaa ilman häiritseviä piikkejä tai sähinää äänessä. Arviolta 40–50 metrin välimatkalla ilman näköesteitä nauhoitettu videon selostus onnistui mielestäni täydellisesti.

Järjestelmän pikkuruisen mikrofonin suuntakuvio on pallomainen, joten sitä ei tarvitse suunnata, ja se poimii puhujan(kin) äänet hyvin kauempaakin, eli sitä ei tarvitse pitää partakarvoissa kiinni, kellä sellaiset kasvavat. Järjestelmässä voi käyttää lisäksi muutakin TRS-mikrofonia, jossa on 3,5 mm:n liitin tai sovittimella.

Vastaanotin ja lähetin painavat himpun alle 200 grammaa kukin, ja mikki ei käytännössä mitään. Painoa näistä ei siis tule juuri nimeksikään. En tiedä, onko se haittapuoli vai ei, mutta mikrofoni on vain mono, ja esimerkiksi Adoben Premiereen videoleikkeen ääni tulee vain vasemmalta kanavalta.

Tosin ohjelmassa on nopea asetus, joka kopioi ääniraidan kanavalta toiselle, jolloin se on ikään kuin stereo. Aitoa stereonauhoitetta vaativat joutuvat sitten kikkailemaan kahden lähetin–vastaanotin-setin kanssa ja hoitamaan äänieditoinnin ja ääniraitojen yhdistämisen jälkeen päin.

Tämmöiselle maallikkokuvaajalle ja muullekin säätäjälle RØDELinkin mikrofonisysteemi oli joka tapauksessa jokseenkin tyyriin hankintahintansa väärti ostos, ehkä liiankin arvokas siihen nähden, että tätä ei valitettavasti voi tehdä hankkeikseen, mutta eipähän tarvinne kenenkään vinoilla enää huonosta äänestä, joka ei ainakaan ole laitteista kiinni, vaan ehkä enää vain äijästä koneen ja penkin välissä.

Tässä on lyhyt (n. 12 minuuttia) video, jossa testailen RØDELink’ia maasto-olosuhteissa: http://www.youtube.com/watch?v=LHCvx3Xi5Qw