Aiemmin kirjoittelin juttua pelletin polttamisesta risukeittimessä, ja eihän se toki pöllömpi polttoaine edelleenkään ole. Semmoinen mutta matkassa oli vain sopivan sytytysaineen käyttö, ja koska erreyksissä aloittelin parafiini- ja mikäliepohjaisella sytytyspalalla, joka haisee kuin autoverstaan rasvamonttu, nokesin sitten urakalla kaikki pannut ja kattilat, joita keittimessä käytin.
No, eipä mittään, siirryin sytytyspalasta tavan sytytysnesteeseen, eli kaikkien siltojen sankarien lempijuomaan, Sinoliin. Tai sen nestekeittimille väitetysti paremmin sopivaan Marinoliin. Sanotaan nimet tässä, vaikka ei sen enempää tuotteita mainostetakaan. Pieni luraus (korkillinen riittää) sytytysnestettä pellettien päälle ja tikkua perään.
Eipä näytä nousevan minkäänlaista hussakkata, mutta ei toki noilla sytytysnesteillä pelatessa näy minkään sortin liekkiäkään. Eli sitten kun alkaa pitkähihainen paita yhtäkkiä tuntumaan kuumalta käsivarsissa, voi olettaa, että tuli on syttynyt niin keittimeen kuin muuallekin.
Sytytysnesteen nestemäisen muodon käyttö ei ollut kuitenkaan lopullinen niitti peukaloon, vaan onhan olemassa myös geelimäisiä sytytysaineita. Kävinkin noutamassa bentsiiniasemalta putelin polttogeeliä ja kokkeilin sillä. Ihan yhtä hyvin toimii kuin nesteilläkin, ehkä jopa siinä mielessä paremmin, että geelin varastoitavuus vaikuttaa paremmalta siitäkin syystä, että geeli ei niin helposti heru pois pullosta kuin neste. Tai jotakin sinnepäin.
Joka tapauksessa litran polttogeelipullo on pienemmille retkille liian suuri ja painava, vähän niin kuin itse olin 30 vuotta sitten. Halusinkin jotakin kätevämmän kokoista, ja löysin sattumalta pienen, 175 g:n eli vajaan parin desin kotisinappiputelin. Huomasin vasta sinapin ostettuani pari päivää sitten, että sen parasta ennen -päiväys oli näköjään toukokuussa, ja nyt eletään jo elokuuta.
Sinappi sinänsä ei ollut mennyt miksikään, mutta sai mennä siltä istumalta biojätteeseen – jotta anteeksi vaan elintarvikkeiden tuhlaus – ja polttogeeliä tilalle. Tietysti pestyyn pulloon, kun en sinapilla meinannut sytyttää.
Sitten olikin helppoa puristaa geeliä pellettien päälle ja sytyttää, ja taas säästettiin niin kantamusten painossa kuin koossa. Eikä sitten nokea ole sen jälkeen tarvinnut padoista hinkata. Kunhan taas seuraavan kerran retkahdetaan.
Katso aiheeseen liittyvä video.
Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack 
Moro, en punnaillut sen enempiä, koska en laske niinkään noita kiloja ja grammoja. Se painaa minkä painaa, ja ihan on putelissa kestänyt, kunhan ainakin pitää pullon pystyasennossa. Teippi varmistaa korkin. Löysempiä nesteitä en ole kokeillut, eikä geeliäkään kovin paljon tarvitse: pieni partavesipullollinen riittää moneen sytytyskertaan. Metsäpalovaara ja risukeittimethän on vasta viime aikoina tulleet yhdistetyksi toisiinsa. Vielä n. pari vuotta sitten risukeitintä ei laskettu avotuleksi, vaikka periaatteessahan se ei juuri siitä eroa, ainakaan jos noita esim. Happy Stoveja ja muita peltikatiskoita katsoo. Solo Stove ei niinkään kipinöi ympäriinsä varsinkaan juuri pelleteillä, eikä paljon risuilla ja männynkävyilläkään, mutta tokihan se ihan perhanasti pohjastaan kuumenee, joten otettava ilman muuta sijoituspaikka huomioon. Ja tuhkien tyhjentäminen sitten kanssa, että kastelee ne täysin tai upottaa hiekan sisään. Kiitos kommenteistasi ja blogin tilauksesta!
TykkääTykkää
Hyvältä idealta vaikuttaa. Punnitsitko pullon tyhjänä ja onko pullo pysynyt tiiviinä. Oletko kokeillut tiiveyttä sinolilla tai marinolilla? Tietysti se trangian oma 3dl polttoainepullo on toimintavarma, eikä se 94g ole kovin suuri paino.
Risukeitin on hyvä, mutta yht äkkiä kertyykin painoa ja jos pelletitkin pitää kantaa, niin ei se enää kevytretkeilystä mene.
Miten olet hoitanut metsäpalovaarat, kun risukeitin katsotaan avotuleksi, tai ainakin osa malleista. Pieni tuikun folio ja sopiva koroke nostamaan se riittävän korkealle + polttogeeli, toimisi erittäin hyvin niinä aikoina lämmönlähteenä ja risukeitin tuulensuojana.
TykkääTykkää