Yhteisörahoituksessako ratkaisu suosittujen retkeilykohteiden ylläpitoon?

Lueskelin haikein mielin tämän viikon Laukaa-Konnevesi-lehden numerosta juttua Laukaan Kirkkoniemen ulkoilualueesta ja paikan tilasta, joka lehtijutun mukaan on menossa huonompaan suuntaan. Jutussa sanottiin mm. että Kirkkoniemeen vievä silta on rapistumassa hyvää vauhtia ja että muutenkaan paikat eivät ole Kirkkoniemessä enää sellaisessa kunnossa kuin niiden soisi olevan.

Rahat ovat tiukalla, ja ylläpitävää tahoa on vaikea inspiroida ilman rahallista tukea, sillä tuskin kukaan haluaa pelkästään velvollisuuksia ja vastuita ilman mitään korvausta työstään ja käyttämistään materiaaleista.

Kirkkoniemestä on esittely mm. Retkipaikan jutussa Laukaan Kirkkoniemen kauneus ei katoa. Kirkkoniemi on erittäin suosittu ulkoilupaikka, johon on helppo päästä ja johon tullaan kauempaakin kuin vain omasta Laukaan kunnasta.

Kirkkoniemen kaltaisia kohteita on maassamme varmasti paljon, ja moni niistä ikävä kyllä jää hoitamatta rahan puutteen vuoksi, ja ne jäävät lopulta oman onnensa nojaan. Olisiko siis esimerkiksi yhteisörahoituksessa ratkaisu kohteiden hoidon varmistamiseksi jopa vuosiksi eteenpäin? Uskoisin niin, sillä yhteisörahoituksen avulla pienistäkin summista voi kertyä hyvä kokonaispotti, jolla voidaan sekä varmistaa kohteiden kunnostus, ylläpito ja parhaassa tapauksessa jopa kehittäminenkin.

Joka tapauksessa riittävällä rahoituksella varmistettaisiin vähintään tyydyttävä hoidon taso ja turvallisuus, eikä tarvitsisi pelätä paikkojen menemistä siihen kuntoon, että siitä olisi jollekin suoranaista vaaraa. Yhteisörahoituksen riskit lienevät varsin pienet, sillä mikäli jokin hanke ei saa kasaan vähimmäissummaa, joka vaaditaan sen toteutumiseen, rahat palautuvat lahjoittajille.

Jos Kirkkoniemen kaltaisten paikkojen hoito voidaan taata yhteisörahoituksen turvin, osoittautuu malli toimivaksi ja käyttökelpoiseksi. Täytyy vain järjestää asia niin, että raha päätyy oikeille tahoille ja oikeaan tarkoitukseen, ja että rahoittajat saavat vastineeksi rahoilleen vähintään kunnossapitoon sitoutuneet tahot pitämään huolta paikoista niin pitkäksi aikaa, kun on tarkoitettu.

Muuta vastinetta voi olla vaikea luvata, paitsi että rahoittajat kyllä pyritään tuomaan mahdollisimman hyvin esille mm. sosiaalisessa mediassa ja muussakin mediassa mahdollisuuksien mukaan. Myös nimensä he saavat näkyviin rahoituksen kohteessa ja siihen liittyvässä muussa materiaalissa. Kukapa ei haluaisi olla mukana turvaamassa hienojen retkikohteidemme säilymisen ja käytön niin nyky- kuin tulevillekin polville?