Luonto voi hoitaa työttömänkin mieltä ja kehoa


Valtakunnassa ei ole kaikki hyvin. Se on nähty viime aikoina monellakin eri tavalla. On maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, valtion talouden vakaa jalusta horjuu, työttömyys lisääntyy ja vaikka mitä ikävää.

Tämän jutun punainen jalka on tuo työttömyys. Miten siitä oikein selviää, jos ei ole työpaikkaa tiedossa, eikä ihan äkkiäkään? Työttömyys – varsinkin pitkittynyt sellainen – voi käydä pällin päälle ja kovasti.

Eli sen lisäksi, että töitä vailla oleminen voi käydä kukkaron päälle, se on usein henkisesti hyvin raskasta. Tekisi mieli jäädä vain neljän seinän sisälle ja maata sängyssä tai sohvalla kaivellen nenäänsä. Aamut, päivät ja illat ovat toistensa kopioita, ja samalla kaavalla mennään päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Mutta näin ei tarvitse olla! Uskon nimittäin, että luonto tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet selvitä työttömyysjaksoista ainakin kotona makoilua paremmin, jos ei muuta!

Lähde vaikka järven rantaan katselemaan aaltoja ja kuuntelemaan niiden ääntä!
Lähde vaikka järven rantaan katselemaan aaltoja ja kuuntelemaan niiden ääntä!

Esimerkiksi veden liike ja ääni on uskomattoman rauhoittavaa, oli se sitten järven rannassa, metsäpurolla, kosken partaalla tai vaikkapa mahdollisuuksien salliessa saaristossa, tyrskyjen pauheessa.

Vastaavasti voisi mennä vaikka metsään kuljeskelemaan valmiita polkuja, kiivetä mäen päälle, lähteä syksyllä marjaan, sieneen tai vain muuten vaan tutkimaan, olisiko vaikka isojen haapojen kyljissä tikankoloja tai merkkejä liito-oravien liikkeistä. Metsässä voi kuulla palokärjen kimeän huudon tai korpin karhean raakunnan, tai sitten ei kerrassaan mitään.

Syksyllä metsän hiljaisuus korostuu entisestään. Sumu tekee maisemasta salaperäisemmän.
Syksyllä metsän hiljaisuus korostuu entisestään. Sumu tekee maisemasta salaperäisemmän.

Hiljaisuudellakin on valtava vaikutus ihmisen mieleen ja kehoon. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kartoitettu 36 eri hiljaiseksi alueeksi merkittyä paikkaa, joissa ympäristön äänet ovat poikkeuksellisen vähäiset: ”Hiljaiset alueet ovat alueita, joissa vallitsevina ääninä ovat luonnon äänet: lehtien kahina, veden liplatus ja linnunlaulu. Ihmisen toiminnan äänet hiljaisilla alueilla ovat satunnaisia, lyhytkestoisia tai hyvin vaimeita.” (Hiljaiset alueet Keski-Suomessa, 2013).

Vaikka mitatusti hiljaisia alueita on olemassa, se ei tarkoita sitä, että muualla olisi vastaavasti mekkalaa. Hiljaisuutta voi löytää aivan mistä tahansa paikasta, joka on riittävän kaukana liikenteestä ja muista ei-luonnollisista melunlähteistä. Eikä haitanne, vaikka liikenteen satunnaisia ääniäkin joskus metsän sisään kantautuisi.

Myös lintujen seuraaminen ja kuunteleminen voi rentouttaa.
Myös lintujen seuraaminen ja kuunteleminen voi rentouttaa.

Pääasia kuitenkin lienee, että luonnosta löytyy aina jokin juttu, joka vie ajatukset pois työttömyydestä tai muusta hankalasta elämäntilanteesta. Mikä tahansa tapa nauttia luonnosta hoitaa suunnattoman paljon ihmisen henkistä puolta ja vaikuttaa myös fyysisesti.

Itselleen voi halutessaan tehdä jopa suunnitelman, että päättää vaikka etsiä jonkun hienon kalliorannan kartasta ja sitten lähteä sinne syömään eväitä. Mahdollisia kohteita luonnossa elpymiseen ja ajatusten huuhtomiseen riittää enemmän kuin jaksaa laskea.

Oman lähiympäristön tutkiminenkin voi olla erittäin jännittävää ja antoisaa, saati sitten lähteminen kotinurkkia kauemmas. Läheltä ja kaukaa voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista, ja mukaansa voi ottaa esimerkiksi syksyllä vaikka sienikirjan ja lähteä selvittämään, minkälaisia sieniä lähimetsässä on, vaikkei niitä alkaisi syötäväksi asti edes poimia.

Mistä sen tietää, vaikka innostuisit opiskelemaan sieniasiantuntijaksi.
Mistä sen tietää, vaikka innostuisit opiskelemaan sieniasiantuntijaksi.

Avaimet omaan henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja parempaan seuraavaan päivään ovat luonnossa ja omassa itsessä!

Mainokset