Mistä näitä luolia oikein tulee?!?


Mennä jyrryyttelin skoottreilla taas viikon alkajaisiksi kohti Konneveden Hänniskylää. Mieltä jäi Pesälouhunmäen tutkimusretkellä kaivelemaan mielenkiintoinen jyrkänne Kupsantien varressa, hyvin pitkälti samoilla seuduilla, joissa syksyisin sora lentää ja rallikansa parveilee. Tällä reissulla ei parveillut kuin korkeintaan pari korppia, muuten seutu oli raakuntaa ja tuulen huminaa lukuun ottamatta rauhallinen.

Jyrkänne näkyi siis ihan tielle asti, ja seudun muukin maasto antoi olettaa, että ainakin jonkinlaisia luolia saattaisi myös tästä paikasta löytyä. Eihän niitä tietysti jatkuvasti tarvitsisi löytyä, mutta mukavaahan se on, jos osuu ja uppoaa.

KUPSA_IMG_7723
Ensiksi tuli vastaan mukavan näköinen lippaluola, joka oli normimittaista sälliä hieman korkeampi, eli tämmöinen 180-senttinen sienikoripalloilija mahtui hyvin lipan alle seisoskelemaan.

Lippaluolan edustalla vahtia piti koivu, jonka tyvi oli jännästi mutkalla. Mikähän on sen saanut lähtemään niin outoon suuntaan kasvamaan, kun yleensähän puut ylöspäin kasvavat? Koska tuo lippa on selkeästi suoraan lähtemisen tiellä, koivu on katsonut jo taimiasteella, että parempi siirtyä hieman sivuun heti kättelyssä ja alkaa kasvaa sen jälkeen pystyyn.

Tästä tulee mieleen sanonta "väärän koivun takaa"
Tästä tulee mieleen sanonta ”väärän koivun takaa”

Aidosti kieroa touhua siis, mutta en antanut sen häiritä vaan katselin, mitä muuta paikasta löytyy. Ja löytyihän lippaluolasta vajaan 20 metrin päästä ihan kunnon lohkare, jonka alle oli jäänyt mukavan kokoinen luola. Luolanenä toimi jälleen kerran.

Taas tuli uusi täppä luolakartalle.
Taas tuli uusi täppä luolakartalle.

Eihän tuokaan luola nyt mikään Son Doong ollut, mutta luola kumminkin. Ja kuten yleensä, sinnekin piti sitten sisään päästä kömpimään.

Karhukin voisi mahtua tänne talviunillensa.
Kiva pieni pesäluolahan se, ja ihan tyytyväinen sain olla, että löytyi.

Lohkareluolan jälkeen paikka oli melkein tutkittu, eikä mitään erityistä enää sen jälkeen vaikuttanut löytyvän. Oikeastaan koko päivän ykkösbongaus olikin ollut Hänniskylän Hiidenkivi, josta on oma juttunsa Retkipaikassa (linkki päivittyy tähän, kun kyseinen tarina julkaistaan), joten ei tippaakaan haitannut, vaikka tämä ”kakkospesä” oli sitten vaatimattomampi löytö.

Mainokset