Muistojen kalapaikka

Laitetaan noiden luolajuttujen sekaan välillä vähän vintagemateriaalia, ainakin mitä tuohon artikkelikuvaan tulee. Se on otettu joskus 60-luvun lopussa tai 70-luvun alkupuolella, jolloin meikäläisellä oli korkeintaan tutti suussa, jos sitäkään. Kameran kanssa en tuolloin vielä luonnollisesti heilunut.

Paikka ei ole tiedossa, koska kuvan ottajalta sitä ei voi enää tiedustella, ja kuvassa oleva henkilö on myös jo siirtynyt paremmille kalavesille reilut 20 vuotta sitten. Ehkä paras arvaus voisi olla jossakin Luonetjärven rannalla Tikkakoskella.

Heittovapa on luultavasti 9-jalkainen, ja kelana on Abu Cardinal 66, jollaisella kuulemma heitteli myös ihan maamme ykkösjehu Urho Kekkonen – ei tosin juuri tuolla nimenomaisella kappaleella. Kekkosella lienee ollut yleensä aina huomattavasti parempi kalaonni, eikä miehen vieheeseen tainnut juuri vesikasveja tarttua.

Kuvassa näkyy kuitenkin myös haavi (kun kuvan klikkaa näkymään kokonaan) joten isompaa kalaa varmaankin haettiin tuolta kalareissulta. Reppu ei ole valitettavasti se kuuluisa kirottu sininen reppu. Ehkä siitä syystä tuo keli oli niin mainio.

Itse en ole koskaan ollut mikään kummoinen kalastaja, ja virvelivapaan olen tainnut koskea viimeksi vain silloin, kun se piti siirtää muiden tavaroiden tieltä pois. Saattaisin tietysti kalastaa enemmänkin, jos tuossa kalastuslupahommassa olisi vähän enemmän järkeä. Ehkä uusi, vuonna 2016 voimaan tuleva kalastuslaki on pikkuisen nykyistä systeemiä selväpäisempi tavallisen satunnaiskalastajan osalta – tai sitten ei.

Olkoon muut mitä mieltä tahansa, mutta minun mielestäni tavallisen tuurikalastajan, joka silloin tällöin kävisi uistinta kastelemassa, ei tarvitsisi maksella minkään sortin maksuja ja hommailla osakaskuntien lupia uisteluun. Tuskin normaali järvikala häviää satunnaisella heittelyllä – tai vaikka kävisi kerran pari viikossakin – vesistä mihinkään.

No, en taida työntää kahluusaapasta sen syvemmälle suuhuni kuin mitä jo saatoin tehdä, joten parempi ehkä olla kommentoimatta koko touhua, kun en tosiaan ainakaan vielä ole kalastuksesta millään vehkeellä innostunut. Joskus isäukolla oli katiskoita ja verkkoja vesillä, ja niitä käytiin yhdessä monesti laittamassa. Soudeltiin kaikessa rauhassa ja juteltiin mukavia.

Katiskan tai verkon käyttö oli kuitenkin monesti turhauttavaa, sillä varsinkin katiskat kävi joku muu kokemassa ennen kuin me ehdimme sen tehdä, ja vei sitten mahdollisesti pyydyksissä olleet kalat mennessään. Se on kyllä yksi p-maisemmista tempuista, jonka voi toiselle kalastajalle tehdä. Tai ehkä vielä siitä p-maisempaa on jättää kala kuolemaan pyydykseen. Ei niitä pyytöjä voi kuitenkaan kellon ympäri vahtia.

Se on vähän niinkuin retkeilypaikkojen polttopuiden kanssa, että ne on jonkun mielestä parempi ottaa omaan pesään palamaan kuin jättää retkeilijöille. Miksipä kalaakaan jättää varsinaiselle pyydyksen omistajalle, kun sen voi syödä omassa pöydässä?

Palatakseni kuitenkin vielä tuohon jutun kuvaan, olen iloinen siitä, että ulkona olemisesta voi nauttia, vaikka kalaa ei tulisikaan, mikä toivon mukaan näkyy myös kuvasta. Ennen kaikkea muistot mukavista kalareissuista tai mistä tahansa reissuista yksin tai porukassa muuttuvat sitä paremmiksi, mitä kauemmin niistä on aikaa.