No mikä se tuommoinen nimi nyt on? Onpahan vaan semmoinen sanayhdistelmä, joka tuli mieleeni nähtyäni sangen miehekkään kokoisen puun käydessäni Konginkankaalla erästä uunia kuvaamassa. Jos olisin ollut sillä tiellä liikkeellä autolla, niin enpä olisi välttämättä koko ilmestystä huomannutkaan.
Olin tosiaan ”juttukeikalla” lähellä Konginkankaan Kivettyä, paikassa, jossa paikallinen kotiseutukerho oli ottanut huolehtiakseen entisen Koiviston tilan alueella olleen torpan vanhan uunin. Varasin reissuun useamman tunnin aikaa, ja koska sitä vielä uunin katsomisen jälkeen jäi, saatoin rauhassa kävellä ja katsella ympärilleni.
Kun en halunnut matalalla autolla lähteä tuntemattomille teille sitä rikkomaan, jätin peltipollen parin kilometrin päähän määränpäästäni ja kävelin tietä myöten. Tulosuunnastani en kuitenkaan olisi todennäköisesti huomannut mahtavaa mäntyä, joka kasvaa melkein tien vieressä, vaan huomasin sen vasta paluumatkalla.
Hipsin lähemmäs, eikä puu kovin kaukana tien reunasta sitten ollutkaan. Puun juurella näkyi paksuja oksia, jotka olivat jossakin vaiheessa katkenneet ja pudonneet puun latvasta, joka oli parhaat päivänsä jo nähnyt, ja samaten koko puu.
Tikat olivat takoneet reikiä rungon mitalle reilusti, ja rungossa näkyi muutenkin jo ajan hampaan jälkiä. Mittasin puun paksuudeksi noin 90 senttiä rinnan korkeudelta, joten sen ympärysmitta olisi silloin hieman vaille kolme metriä.
Puun kylkeen on kiinnitetty laatta, jossa sanotaan puun olevan kalasääsken rauhoitettu pesäpuu. Eipä siellä puun latvassa enää kalasääskeä ollut, eikä pesääkään, mutta kun se on kerran rauhoitettu niin sellaisena se pysyy.
Normaalistihan kaiketi olisi niin, että jos tuon pötikän latvassa olisi pesä, niin siitä ei passaisi ollenkaan kertoa tarkkaan, mistä se löytyy. Puu on kuitenkin merkitty karttaan, joten sitä voi ja saa ihan vapaasti käydä ihmettelemässä, vaikka Suomesta löytyy varmasti monta vähintään tämänkokoista ja isompaakin puuta. Saa kyllä lyödä sitten pykälää tiskiin, jos puhun diibadaabaa.
Kun olin tehnyt vaadittavat tekniset mittaukset, oli luonnollisesti aika ottaa kaveri reiluun painiotteeseen. Mutta eihän se siitä mihinkään liikahtanut, lieneekö ollut paikalla jo ainakin parisataa vuotta. Jokuhan tuon iänkin on jo määrittänyt, mutta ei ollut sitä infoa puun kylkeen laitettu.
Tällaisiin kohteisiin voisi aika näppärästi laittaa vielä kävijöille tiedoksi vaikka QR-koodin taakse lisätietoja, joista löytyisi selvitys iästä, puun historiasta ja vaikka mistä. Esimerkiksi paikalliset kyläyhdistykset voisivat ehkä linkittää koodin omille sivuilleen tai mille tahansa sivulle, josta lisätietoja löytyisi.
Eipähän mittään, oli tietoja saatavilla vanhassa tai ”moternimmassa” muodossa, tuollaiset ikihongat ovat kiehtovia tapauksia siitä huolimatta, ja niissä on aina jotakin mystistä. Ja jos vielä puista saa voimaannuttavaa energiaa, isoista puista sitä saa varmasti vielä enemmän.
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6966467 E 434250
Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack 