Näin(kin) voit valmistaa bataattiranskalaisia retkikeittimellä!


Kuten jo aikaisemminkin olen tainnut sanoa, tyhjään päähän mahtuu paljon ideoita sinkoilemaan. Sellainen idea singahti jo vähän aikaa sitten, että onnistuisikohan ranskalaisten tekeminen retkikeittimellä. Aivan lähimenneisyydessä hittiresepti oli avokadopasta, sittemmin ovat tainneet bataattiranskalaiset tulla rytinällä niin ravintoloiden kuin kotikokkaajienkin listoille. Ja sehän on erittäin katukeittiöuskottavaakin, kun tavallisten ranskalaisten perunoiden sijasta tarjotaan jotakin muuta mukulajuuresta.

Ranskalaisten perunoiden valmistaminen retkikeittimellä ja vieläpä uppopaistamalla ei ollut ennen tätä hetkeä tuttua itselleni laisinkaan, vaikka te metsien Jamie Oliverit ovat tehneet niitä varmasti jo maailman sivu ja yli ja ali. Oletetaan kuitenkin nyt oman mielenrauhani vuoksi, että vielä löytyy niitäkin, joille tällainen retkiruoanlaitto ei ole tuttua huttua.

”Hyvin suunniteltu on puoliksi pilattu”, kuten sanonta kuuluu. Siispä suunnittelin kokkaushetken hankkimalla ensiksikin uppopaistamiseen sopivan paistokorin, mikä meinasi ensin olla hankalaa, mutta sitten ei kuitenkaan ollutkaan. Nimittäin netistä löytyi verkkokauppa nimeltä Kitchentime.fi. Sieltä sain oikein näppärän pienen ruostumattomasta teräksestä valmistetun korin kohtuuhintaan. Loput tarvikkeista löytyivätkin jo valmiiksi kotoa, ja tarvittavat elintarvikkeet sitten tutusta lähikaupasta.

Tarvittava välineistö ja ainekset

Retkikeitinkokkaukseen tarvitaan luonnollisesti polttonestettä ja retkikeitin (Ai tarvitaan vai?), ja vaikka yleensä suosin risukeitintä, niin tällä kertaa päätin käyttää Trangiaani, koska siinä ei ole ihan yhtä älytön hönkä kuin Solo Stovessa. Sitten tietysti se hankittu paistokori, pieni teräskattila (mieluiten varrellinen), pullollinen (vähintään 1 l, mielellään 1,5 l) ruokaöljyä, kansi mahdollisen rasvapalon tukahduttamiseen (jota ei toivottavasti tule) sekä bataattia suikaleina sen mukaan, kuinka paljon haluaa niitä laittaa ja syödä. Itse aloitin kokeilemalla puolikkaalla murkulalla.

Koska ajattelin ensisijaisesti paloturvallisuutta ja kulmakarvojani, niin halusin pelata varman päälle parissakin asiassa. Itselläni oleva pikkuinen teräskattila on vähän liian nafti Trangian sisään, joten käytin lisäksi pientä teräsverkkoa kattilan alla. Ja vielä varmemman päälle pelatakseni, käsillä oli myös lämpötila-anturilla varustettu yleismittari.

RANUT_IMG_1756
Ihan ensimmäisellä kerralla en arvannut luottaa näppituntumaan.

Jälkeenpäin huomasin, että Trangian poltin kannattaa täyttää ihan täyteen, koska ainakin ylimääräisen verkon kanssa käytettynä neste palaa aika nopeasti loppuun. Jos kattila olisi sisällä keittimessä tukien päällä, paloaika olisi pidempi. Ranskalaisten kanssa ei kuitenkaan parane keittimen kylmetä kesken touhun.

Paistoöljyn lämpötilan lunttasin netistä, ja siellä sanottiin, että sen täytyy olla vähintään 170 ºC tai välillä 180–190 ºC. Niille paikkeille pidin lämpömittaria öljyssä, kunnes lykkäsin paistokorin ranskalaisineen uimasille.

RANUT_IMG_1766
Bataatit kuumassa lähteessä.

Netissä olleissa paisto-ohjeissa sopiva paistoaika oli 3–5 minuuttia, ja muutaman minuutin bataattiranskalaisia kylvetinkin. Huomasin senkin, että rasvakattilan voi nostaa huoletta pois tulilta ja paistuminen jatkuu kiivaana silti. Näin voi ehkä myös ehkäistä rasvan kuumenemista liikaa.

Asiantuntijoiden ohjeiden mukaan parhaan lopputuloksen saa paistamalla ranskalaiset kahdesti, joten nostin ne hetkeksi pois öljystä ja noin minuutin päästä upotin ne öljyyn uudelleen pieneksi toviksi toiselle kierrokselle. Näin niihin kuulemma saa lisää rapeutta ja väriä.

RANUT_IMG_1771
Valmista tuli!

Valutin valmiit ranskalaiset ja kippasin ne kuppiin. Halutessansahan ranut saapi maustaa ihan millä tahtoo, eli vaikka tacomausteseosta ripotella päälle. Itse nakkasin ranskalaisten niskaan vain suolaa ja ei kai siinä muuta kuin tuulensuojaan ja ääntä kohti!

RANUT_IMG_1776
Ei tullu pahhoo, vaikka ite teinkin.

Totuttuun tapaan esillepano oli hieman karu, mutta pääasiahan oli nyt kokeilla, onnistuuko uppopaisto retkioloissa (eli tällä kertaa perämetässä M-koekeittiössä). Ja onnistuihan se. Tästä rohkaistuneena sitten vaan keksimään, mitä kaikkea sitä voi valmistaa tällä menetelmällä. Seuraavalla kerralla saattaakin olla sitten kalaa kaverina tai jotakin muuta.

Silmäniloksi ja maunkin vuoksi retkiateriaan voi lisätä ainakin kesäaikaan erilaisia villiyrttejä, mutta talvella täytynee tyytyä kaupan persliljaan tai muihin heiniin, ellei niitä satu omassa kasvihuoneessa olemaan. Nyt vain odottelemaan meikäläistä huomattavasti taitavampien puskakokkien versioita ja ateriakuvauksia!

Mainokset