Tähtien sota

Uusi Star Wars -elokuva tuntuu olevan nyt kuuminta hottia. Tätä kirjoittaessani ulkona on -18, että silleen. Vaan pakkastahan sitä täytyy olla, jos meinataan, että talvea pitelee. Eilen illalla oli vielä ”vain” -11, vaikka iltapäivälehtien mukaan tuokin taitaa olla jo ”kova pakkanen”. Varmaan 20 vuotta vanhassa Joutsenen untuvatakissa tarkeni kyllä, kun kiipesin mäelle kameravehkeiden kanssa illan tullen.

En ollut aiemmin perehtynyt tähtitaivaan kuvaamiseen kuin korkeintaan teoriassa, ja revontuliakin olen tainnut käydä kuvaamassa vain kahdesti. Eikä oikeastaan ole ollut matkassa kunnon objektiiviakaan tätä ennen. Eihän se välttämättä aikuisten oikeesti kunnon objektiivi ole vieläkään, mutta eivät riitä päivärahat Canonin valovoimaisten linssien hankintaan. Verrataanpa vaikka Canonin omaa Canon EF 14mm f/2.8 L USM II -objektiivia ja Samyangin vastaavankokoista ja -valovoimaista Samyang EOS 14mm f/2.8 -objektiivia. Kumman hinnan arvelette olevan 2 989 € ja kumman 399 Vaatehuoneelta?

Näin amatöörivalokuvaajana, joka ei varmaan täytä kaikkien amatöörienkään laatukriteerejä, tykkään normaalisti automaattitarkennuksella varustetusta objektiivista, koska en näe hyvin lähelle, enkä tahdo koskaan saada riittävän tarkkoja kuvia käsitarkenteisella objektiivilla. Jos sitten tuolla toisellakaan, mutta käsitarkenteinen objektiivi sopii mielestäni tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen paremmin siksi, että siitä voi säätää tarkalleen tarkennusetäisyyden, eikä tarkennusrengas pyöri holtittomasti ympyrää kuin eksynyt marjastaja puuttomalla suolla.

Tuo Samyang oli siis kiinni EOS 70D -rungossa, ja ehkä hieman epätavallisempi kuvausvaruste oli sitten Asaklittin aurinkotuoli hintaan 9.99 Clas Ohlsonilta. Järjettömän hyvä tuoli tuollaiseen hintaan! Virittelin jo aiemmin tuoliin nippusiteillä kiinni retkipatjan, jotta tuolilla olisi mukavampi ja lämpimämpi istuskella myös pakkasella. Kirkkaana tähtiyönä tai revontulien seuraamiseen tuollainen peli on lyömätön.

Kameran säätäminen lukuisten samankaltaisten ohjeiden mukaan olikin helppoa, eli mahdollisimman suuri aukko (f2.8–4), ISO 1600 ja kamerasta manuaaliasetus (M), valotusaika 30 sekuntia. Canonissa pidempiä valotusaikoja varten täytyykin käyttää Bulb (B) -asentoa. Niin, ja tarkennus äärettömään tai ihan hilkun verran vaille!

Käytin myös Canon Camera Connect -sovellusta tabletilla, joten pystyin laukaisemaan kameran langattomasti ilman tärähdyksen vaaraa. Tosin näppilöille alkoi toisella kymmenellä ollut pakkanen ottaa ihan miehekkäästi.

Vaikka yöksi ei ollutkaan luvassa mitään tähdenlentoparvia, aina sitä joitakin suhahduksia taivaalla näkyy. Mutta tuskin olisin itse huomannutkaan sitä, joka oli kuvaan tarttunut. Nämä ovat aina niitä iloisesti yllättäviä ”tuuriotoksia”!

Tuo mäki, jolla olin, on aivan mahtava paikka tällaiseen touhuun, mutta ei vielä riittävän syrjässä, jotta lähimpien taajamien valot eivät ”saastuttaisi” kuvia. Sähkökatkojen aikaan tilanne olisi toinen, kun ei kaupunkien ja taajamien valoja näkyisi. Nehän tuppaavat vahvistumaan pitkissä valotuksissa kummasti.

Se on aika veikeätä, miten ainakin itse kuvittelin joskus, että olemme ”vaakasuorassa” täällä maapallolla. Mutta kun näkee Linnunradan tähtisumun suoraan pystyssä yläpuolellaan, taidammekin olla melkoisen kallellaan.

Tähtien katselu- ja kuvaamisinto vain tästä yltyy, ja kunhan vielä malttaisin odotella iltaa pidemmälle yöhön tai jopa aamuyöhön, voisi tuo galaksi ja muutkin tähdet näkyä vielä täyteläisemmin. Pimeämpi kuvauspaikka etäällä noista taajamien valoista voisi olla myös paikallaan, mutta tuskin monta mäkeä, josta on miltei 360 asteen näkyvyys joka suuntaan, tästä läheltä löytyy. Kauempaa ehkä varmaankin.

Erittäin tyytyväinen sain olla objektiiviini ja varsinkin tuohon aurinkotuoliin. Seuraavia tähtikirkkaita öitä tai revontulia odotellessa. Ja kyllähän myös tähdenlentoja passaa enemmän nähdä!