Aulanko jää mieleen


Viime kesänä pienellä lomareissulla poikettiin Hämeenlinnassa, ja luonnollisesti itse Hämeen linnan lisäksi katsastettiin maankuulu Aulanko, joka on viihtyisyydessään vertaansa vailla, ja varsinkin Aulangon näkötornista avautuvat upeat kansallismaisemat hienolla säällä kymmenien kilometrien päähän.

33-metrisen graniittisen Aulankovuoren näköalatornin suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin. Torni valmistui vuonna 1907.
33-metrisen graniittisen Aulankovuoren näköalatornin suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin. Torni valmistui vuonna 1907.

Aulanko on luonnonsuojelualuetta ja samalla osa Suomen ensimmäistä kansallista kaupunkipuistoa. Kaupunkipuisto alkaa itse asiassa jo Hämeenlinnan keskustasta ja ulottuu niin pitkälle, että puiston aluetta koilliseen mentäessä päästäisiin jo Evon retkeilyalueellekin saakka rennolla meiningillä.

Aulangon – ja koko Hämeenlinnan – ulkoilualueisiin on panostettu selvästi niin hyvin, että niistä sietää ottaa muidenkin kaupunkien mallia. Suosittu paikkahan Aulangon puisto on, ja pelkästään sinne kävely Aulangontietä pitkin rentouttaa.

Lehmusten reunustamaa Aulangontietä pääsee helposti kävellenkin, mutta autoja on kapeahkolla tiellä muistettava varoa.
Lehmusten reunustamaa Aulangontietä pääsee helposti kävellenkin, mutta autoja on kapeahkolla tiellä muistettava varoa.

Aulangon luonnonsuojelualueen sydän lienee englantilaistyylinen maisemapuisto, joka kuuluu koko alueen ohella eversti Hugo Standertskjöldin (s. 1844, k. 1931) jo 1800-luvun loppupuolella aloittamaan kokonaisuuteen. Maisemapuistosta löytyy vaikkapa romantiikannälkäisille Joutsenlampi, jolla uiskentelee joutsenten lisäksi monenlaisia muitakin vesilintuja.

Joutsenlammen mannekiini.
Joutsenlammen mannekiini.

Joutsenlammen ympäristössä voi kuljeskella rauhallisesti leveitä ja hyväkuntoisia polkuja pitkin ja levähtää lukuisilla penkeillä tai kesäaikaan nautiskella Joutsenlammen jäätelökioskin antimista. Toinen herkuttelupaikka lienee Aulangon näkötornin juurella oleva Tornikahvila, joten silläkään reissulla ei laihtumaan pääse.

Erittäin hienon näköinen paikka Aulangon puistossa on myös ns. Ruusulaakson Paviljonki, jota em. linkin takaa löytyvässä blogikirjoituksessa sanotaan leikkisästi – ja romanttisestikin – myös pusupömpeliksi. Termi ei kaivanne sen erityisempää avaamista.

Goottityylinen paviljonki saattaa vaikuttaa olevan hieman kontekstista irrallaan, mutta upea se on yhtä kaikki.
Goottityylinen paviljonki saattaa vaikuttaa olevan hieman kontekstista irrallaan, mutta upea se on yhtä kaikki.

Paviljonki on toinen alueella enää jäljellä olevista alkuperäisistä rakennuksista ns. Onnen Temppelin ohella, mutta sen kunnostamiseksi ja säilyttämiseksi (linkki Kaupunkiuutisten juttuun vuodelta 2014) on tehtykin hartiavoimin töitä, ja hyvä niin.

Hämeenlinnasta ja Aulangolta eivät käyntikohteet ihan hetkessä lopu, mutta meidän parin päivän reissuumme ei valitettavasti mahtunut kovin pitkää visiittiä näin hienoon puistoon, ja moni koko kaupungin sekä puiston kohteista jäivät valitettavasti käymättä.

Sen vuoksi onkin hyvin todennäköistä, että Hämeenlinna kutsuu meitä uudestaan jo tulevana kesänä, mikäli vain eletään ja terveenä ollaan.

Mainokset