Kaikella on paikkansa, ja kaikella on aikansa


Niin myös tällä blogilla. Katselin arkistosta, mistä asti olen yrittänyt jotakin täällä horista, ja huomasin, että se kriittinen 5 vuoden raja on tainnut tulla vastaan. Tästä ei ole kauankaan aikaa, kun erään kaverin kanssa jutustelin, että viisi vuotta mitä tahansa hommaa yleensä riittää ennen kuin se alkaa maistua puulta. Nyt on todellakin melkoinen tuppeensahatun lankun maku suussa.

Vaikka blogin tilastoja ei pitäisi orjallisesti tuijottaa – eikä blogin seuraajamääriä – niin tuijotanpa kumminkin. Onko hienoa vai noloa, että blogilla on viiden vuoden aikana ollut noin 55 000 käyntikertaa (tai 55 000 jotakin). Sen seikkaperäisempää analyysiä en ole käynyt tekemään. Kiitos joka tapauksessa kaikista noista viidestäkymmenestäviidestätuhannesta kerrasta lukijoille ja paikalle eksyneille!

Sinisen Repun Kirous alkaa olla taputeltu – ainakin toistaiseksi – koska niin täällä kirjallisessa maailmassa kuin oikeassakin elämässä, väki alkaa katsella viileästi kattoon, kun avaan suuni tai sanaisen arkkuni, johon 55 tuhatta lyötyä naulaa taitaa alkaa riittää.

Siirryn jatkamaan horinoitani toisella kotimaisella, eli englannin kielellä blogiin Well Within the Forest. Sinisen Repun Kirouksen Facebook -sivun päivitystä en myöskään aktiivisesti jatka, koska jostakin pitää vähentää koneella istumista. Tosin viime aikoina en ole sitäkään sivua työkseni säätänyt.

Jos joku on jotakin huumoria saanut revittyä jutuistani tässä blogissa, niin hyvä. Tai sitten ehkä jotakin viisauden siemennystä, niin vielä parempi. Kiitos teille kaikille ja hyvää kaikkea!

 

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close