Piruko näitä säitä vaivaa


Kun ei ole juuri nyt retkijuttua minkäänsorttista kirjoitettavaksi, kirjoitetaan vaikka säästä. Siitähän ei ole missään vielä puhuttukaan, eikä varsinkaan tänä vuonna.

Vuoden 2019 loppupuolta ja vuoden 2020 alkupuolta on vaivannut sama ongelma, eli eteläisen ja keskisen Suomen vähäinen (tai oikeastaan paikoin jopa olematon) lumimäärä. Lämpötilat ovat enimmäkseen pyörineet nollassa tai sen yläpuolella, eikä mitään perinteisiä tammi–helmikuun pakkasia ole ollut laisinkaan. Esimerkiksi vuosien 2003–2004 taitteessa (tai niillä main) oli jopa parin viikon pakkasjakso, jolloin mittari jäpitti tiukasti –30 asteen korvilla tai sen alapuolella. Korvilla piti olla myös karvahattu ja sisällä uuninkylki oli punaisena päivittäin. Tosin tuon leivinuunin kylki on kellon ja vuoden ympäri muutenkin punaisena, kun se on muurattu punatiilistä.

Viisastelusta viis, mutta kyllähän se korpeaa, kun lumikenkäilyynkin pitää jo oikeasti etsiä länttejä, joita myöten voisi maastossa hypellä. Vuonna 2018 lunta oli ihan eri meiningillä, ja sitä piisasi aina huhtikuulle saakka lumikenkäilyyn ja muuhunkin talviliikuntaan. Vuonna 2019 oli myös helmikuussa lunta miehekkäästi, monin paikoin reippaasti yli polven ja enemmänkin.

Konneveden luontoretkeilijöiden eli Kolurien äijien kanssa aina niin mukavalla Mustikkavuorella helmikuun 9. päivänä 2019.

Sekin, mitä satoi, oli pääasiassa lunta eikä vettä, kuten viime aikoina. Välillä on satanut niin kuin kesällä konsanaan. Hyvä puoli vesisateissa toki on se, vedenpinnat ovat nousseet vähintään normaalitasoihin joissa, järvissä ja lammissa, mutta samalla näin aikaisin vesisateet vastaavasti saavat eteläisen Suomen joet tulvimaan reilusti ennen aikojaan.

Edelleenkin taas vertailun vuoksi tässä samassa blogissa epäsäännöllisen säännöllisesti pitämäni Sääpäiväkirjan merkinnöistä valitsin kuvan, joka kieltämättä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Tämmöinen määrä lunta oli katolla 15. helmikuuta 2019. Kuvassa se on tosin maassa.

Ei voi siis muuta kuin hämmästellä, piruko näitä säitä vaivaa. Onhan tätä kirjoitettaessa vielä reilu viikko helmikuuta jäljellä, ja maaliskuussa voi tapahtua ihan mitä vain, mutta epäilen, että eipä taida talvea tästä enää tulla. Kummalliset kelit ovat vaikuttaneet moneen muuhunkin asiaan, kuten erinäisiin vuosikymmeniäkin järjestettyihin talvitapahtumiin, hiihtokisoihin, jäärata-ajoihin ja sen sellaisiin. Pakkohan ne oli peruuttaa.

Pohjoisessa ja Lapissa sitä vastoin ovatkin olleet aivan ennätysmäiset hanget. Talvimatkailuyrittäjät lienevät onnessaan, mutta tuohan hirvittävä lumikuorma sitten kaikenlaisia haasteita ja ongelmiakin rakenteille ja rakennuksille. Forecan sivuilta näkyy, miten paljon Pohjois-Suomessa on lunta, ja miten vähän sitä on sitten kaikkialla muualla: https://www.foreca.fi/Finland/Lappi/map/lumensyvyys

Lauha talvi tuntuu kyllä myös sähkölämmittäjän kukkarossa, pääosin positiivisessa mielessä. Samaten iäkkäämmät ja huonokuntoisemmat omakotiasujat saavat vähän huokaista helpotuksesta lumitöiden suhteen, jos ovat niitä itse joutuneet huhkimaan. Ammatikseen teitä auraavat sitä vastoin kiroilevat partaansa – ja naispuoliset kuskit todennäköisesti muuten vaan – kun ei vaan meinaa tulla laskutettavia tunteja.

Luontokappaleille edestakaisin veivaava ja epätavallinen sää tekee niin ikään kiusaa, kuten metsäjäniksille, jotka paistavat valkoisina paljaasta maastosta kuin olisivat heijastinliivit päällä. Toisille eläimille taasen lumeton ja melko lailla roudatonkin maaperä tarjoaa paremmat mahdollisuudet ruoan etsintään. Karhut ja kyyt alkavat heräillä ennen aikojaan, ja pajunkissat naukuvat jo vesakoissa.

Töyhtötiainen saa kaikessa rauhassa tonkia öttiäisiä paljaasta maasta.

Metsätaloudessa vetinen, lumeton ja roudaton talvi sotkee puunkorjuun ja -kuljetuksen, eli puuta ei saa metsästä kaadettua eikä kuljetettua. Metsäalan yrittäjät manaavat kun koneet seisovat, ja raaka-aineen ostajat nuolevat näppejään, mutta vastaavasti ympäristöihmiset todennäköisesti iloitsevat, että metsät saavat jäädä kasvamaan rauhassa – vaikkakin vain hetkeksi.

Ilmastonmuutoksella on siis monenlaisia vaikutuksia, niin positiivisia kuin negatiivisia. Itse pidän kuitenkin ihan perinteisenlaisista talvista, jolloin on lunta ja pakkasta. Samoin haluaisin, että talvi tulisi silloin kun sen kuuluukin tulla ja lähtisi ”oikeaan” aikaan. Ensi talvi on taas todennäköisesti aivan erilainen kuin tämä kuluva talvi.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten tarkastelu on joka tapauksessa haastavaa; onko esimerkiksi kaksi perättäistä lumetonta, lauhaa ja märkää talvea jo kiistämätön merkki ilmastonmuutoksesta, vai pitääkö seurantajaksoa pidentää vuosiin tai jopa vuosikymmeniin ja tuleeko leutojen talvien määrä lisääntymään vähitellen vai rysähtääkö kaikki yhdellä kerralla ja kunnon lumi- ja pakkastalvet ovat jo ainakin näiltä leveysasteilta käsitelty? Pitänee odotella ensi syksyyn…

Joka tapauksessa ei kivalta tunnu.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close