Pitsastelua

Näin sitä vaan puoli vuotta vilahti kun taas kynän ääreen päästiin. Eipä ole tänä kesänä oikein tullut luolailtua eikä kummoisesti ole seikkailua muutenkaan elämään mahtunut, vaikka onhan tämä koko elämä sellaista seikkailua aina välillä. Mutta heti asiaan, ennen kuin eväät jäähtyy, eli tällä(kin) kerralla vuorossa retkiruokajuttua. Viimeksi oli retkihampparit; nyt onkin sitten retkipitsat.

Innostuin kokeilemaan, miten kuivatut kasvikset ja kuivalihamuru toimivat pitsassa, koska ainakin pitämälläni retkiruokakurssilla niistä tuli varsin hyvä keitto. Kasviksiahan voi kuivata itse – ja kannattaakin – koska kuivaamisella säästää rahaa, tilaa sekä painoa, koska kasvisten paino putoaa kuivattaessa merkittävästi. Esimerkiksi kilosta porkkanaa tulee alle 100 g kuivattua porkkanaa. Vastaavasti kokolihan kuivauksessa 1 kg lihaa kitistyy noin kolmannekseen. Vaikka olenkin kuivannut paljon lihaa ja muutakin tämän kesän aikana (selittää osan tuosta kirjoittamisen vähyydestä), tässä reseptissä on käytetty kaupasta ostettua kuivalihaa sekä kasviksia. Blogissa mainitut tuotenimet ja niiden valmistajat eivät ole sponsoroineet juttua.

Mitä tarvitaan

• Noin 2 dl Kuivattuja kasviksia (esim. Risetti kuivattu keittovihannes 200 g pss)
• Noin 2 dl Kuivalihamurua (esim. Kuivalihakundi Ronski Rouhe 100 g pss)
• 6 kpl Pikkurieskoja (esim. Kurkelan tilan 4-viljan palat 430 g pss)
• 1 pussi Tex-Mex-juustoraastetta (esim. Valio TexMex 150g raaste pss)
• Tomaattisosetta (esim. Pirkka tomaattisose 140 g tuubi)
• Oliiviöljyä (esim. Pirkka ekstra-neitsytoliiviöljy 500 ml plo)

Kuivatuissa vihanneksissa on itsessään jo melkoisen voimakas aromi, ja Tex-Mex-juustoraasteessa mausteita (mm. chili, jalapeno, persilja ja ”aromit”), joten mitään pitsamaustetta tms. ei tähän reseptiin tule, vaikka tietenkin sitä saapi maustaa itse sillä tavalla kuin haluaa, jos meinaa näitä tehdä.

Esivalmistelut

Koska kuivatuista raaka-aineista on poistettu vesi, vesi pitää ruoanlaittoa varten saada aineksiin takaisin. Siksipä sekä kuivatut kasvikset että kuivaliha täytyy liottaa vedessä ennen käyttöä. Mitä pidempi liotusaika, sen enemmän raaka-aineet ottavat itseensä takaisin vettä. Retkiruokaohjeissa nyrkki silmään -sääntönä on yleensä, että esim. vaelluksella seuraavan ruokailun aineet laitetaan likoamaan edellisen ruokailun yhteydessä, eli vähintään 2 tuntia ennen valmistusta. Kuivalihan ja kasvikset voi liottaa samassakin astiassa, mutta kun minulla oli varattuna kippoja tätä varten, liotin ne omissa astioissaan.

Koska kuiva-aineet siis vaativat pitkähkön liotusajan, sinä aikana ehtii tehdä vaikka mitä. Eli pikakelataan siihen vaiheeseen, kun kuiva-aineet ovat imeneet itseensä vettä ja turvonneet (itse asiassa liha ei juuri näyttänyt turpoavan), onkin aika alkaa valmistaa itse pitsoja.

Tätä ennen ollaan tietenkin tehty jo tulet ja katsottu tarpeelliset pannut ja kattilat esille. Oma retkikeittiöni oli tälläkin kertaa Muurikan kotakeittiö ja koska oltiin omissa oloissa ja ei-nyt-ihan-niin-umpikaseikossa-erämaassa, pystyin käyttämään ronskimpia ruoanvalmistusastioita kuin olisi mahdollista vaelluksella tai ylipäänsä kannattaa patikalle varata. Nämäkin pitsat kuitenkin voi valmistaa ihan Trangialla, kaasulla tai avotulella ja aika pienin astiavarastoin; suurimpana erona tietysti, että kerralla ei välttämättä pysty valmistamaan näin isoa erää (tässä reseptissä 6 annoskokoista pikkupitsaa).

Valmistustapahtuma

Kaadetaan kuivattujen kasvisten liotusvesi pois varoen kaatamasta mukana myös itse kasviksia, mutta säilytetään kuivalihan liotusvesi ja kipataan sekä kasvikset että liha liemineen oliiviöljytilkkasella voidellulle pannulle kypsymään. Sekoitellaan kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.

Kasvis-lihaseos voi porista hiljaisella tulella sen aikaa, kun laitetaan 6 kpl rieskoja uunipannun ritilälle, voidellaan rieskapalat oliiviöljyllä ja levitetään paloille tomaattisosetta tasaisesti niin reunaan kuin mahdollista. Kun seos on valmis levitettäväksi rieskojen päälle, niin tehdään.

Vielä pussillinen juustoraastetta niskaan, niin homma alkaa olla paistamista vaille siinä. 150 gramman pussi menee tuohon kokonaan, eikä juustoa todellakaan kannata säästellä, sillä kunnon kuorrutuskerros mm. säilyttää täytteen mehevyyden.

Käyttämässäni uunipannussa on kätevä ritilä, joten pitsat eivät ota pannun pohjaan kiinni eivätkä näin ollen pala niin helposti. Lieska pannun alla saa olla maltillinen, etteivät pala muutenkaan. Kansi päälle ja paistumaan noin 10 minuutiksi. Välillä kannattaa kurkistaa kannen alle, onko juusto sulanut riittävästi ja ettei pohja tummu alta liikaa. Kun pohja on sivelty oliiviöljyllä ja täytteessä on vielä kuitenkin jonkin verran kosteutta, pohja ei pääse kuivumaan liian äkkiä ennen kuin juusto on sulanut ja saanut väriä.

Pitsojen kyytihenkilöksi näin sukupuolineutraalina aikana riittää raikas vesi, ja voihan sitä tempaista nokipannukahvit sitten jälkkäriksi, jos vielä jotakin tuntuu jääneen puuttumaan.

Jos aivan rehellisiä ollaan, niin eihän tämä mikään reppuretkeilijän resepti ole, jos on pataa ja pannua ja kotakeittiötä ja sun muuta. Yhdelle tai kahdelle syöjälle kerrallaan tämän kyllä tekee tosiaan vaikka Trangialla. Ja ilman muuta kannattaa kuivata kasvikset itse, vaikka tuollainen muutaman euron kuivavihannespussi ei viekään vararikkoon. Itse kuivaamalla varmistaa ainakin, että raaka-aineet ovat kotimaisia. Moni kuivattaa myös juustoraastetta sekä tomaattisosetta; niiden kuivaamiseen löytyy hyviä ohjeita netistä sekä retkiruokakirjoista. Myös pitsapohjan voi tehdä itse, joten ei tämän niin kaupallinen tuotos tarvitse olla.