Hieman erikoisempaa /settiä joulun kahvipöytään: kuivalihajoulutortut


Ihan lyhyesti vaan tulin kertomaan, että sitten kun on perinteiset luumu- ja omppomarmeladitäytteet sekä vihreät kuugelit, kettukarkit, ja mitä niitä nyt onkaan, kokeiltu, niin tässä vielä yksi täyte-ehdotus joulun kahvipöydän kunkkuun, eli joulutorttuihin. Nimittäin kuivaliharouhe.

Resepti on yksinkertaisuudessaan nerokas: otetaan ensin sulamaan pakkasesta pellin täydeltä torttutaikinalevyjä. Jo heti alkuunsa tulee kuitenkin sellainen kestävän kehityksen vinkki, että ostakaa mieluummin ihan oikeaa voitaikinaa, sillä siinä ei ole palmuöljyä.

Sitä mielestäni helvetin seitsemänneltä kehältä kotoisin olevaa keksintöä on nimittäin melkeinpä joka paikassa, kuten torttutaikinoissa, piparitaikinoissa, ja vaikka missä. Katsokaa vaikka tuoteselostuksia, niin saatatte yllättyä. ”Say goodbye to rainforests”…

Toiseksi, täytetään tortut kuivaliharouheella. Tässä tapauksessa käytin (tämä idea on muuten jo parin joulun takaa) Kuivalihakundin Ronski Rouhe -kuivalihamurua. Sen jälkeen iskeekin dementia, eli en ihan millilleen muista, mitä sen sekaan piti laittaa, sillä pelkiltäänhän se ei tortun päällä pysy. Saatoinpa jopa sekoittaa rouheen kuusenkerkkäsiirapin kanssa sellaiseksi napakaksi massaksi. Jotakin sidostainetta siinä tarvitaan joka tapauksessa.

Itse asiassa en muista, olenko näistä tortuista aiemmin jo kirjoittanutkin, mutta koska en omien horinoiden seasta juttua löytänyt, niin en kai sitten ole…

Kuivaliharouheessa on yleensä mukana isompiakin sattumia, mutta on siellä myös ihan jauhomaista tavaraa, joten täysin homogeeninen se ei ole. Eli raekoko vaihtelee. Isompia lastuja voi vaikka napsia kuormasta suuhunsa tai sitten pistää ne vaikka yleiskoneella vielä pienemmiksi.

Kuivaliharouhettahan pitäisi muuten vielä liottaa pienessä vesimäärässä, että se ottaisi itseensä sen veden, mitä siitä on kuivatessa poistettu ja turpoaisi. Enpä tainnut sitä jaksaa odotella, vaan sekoitin rouheen siirapin kanssa samoin tein. Jos vielä erikoisempaa lopputulosta hakee, voihan sen lihamurun liottaa vaikka maustetussa rommissa – tuskinpa se siitä ainakaan huonommaksi muuttuu. Tosin esimerkiksi savunmakuinen rouhe on jo itsessään mielestäni riittävän eksoottista torttuihin. Kokeilkaa vain rohkeasti, sillä vain mielikuvitus on jarruna!

Kun torttutaikinalevyt on muotoiltu halutun tortun muotoon (niitäkin vaihtoehtoja on nykyään paljon muitakin kuin perinteinen tuuliviirimalli), sitten vaan massaa tortun päälle (tai sisään, kuka mitenkin on tottunut tekemään) ja paistetaan n. 200 astetta länsilounaaseen sopivan ruskeiksi. Tai voi ne jättää vaaleammiksikin, jos tahtoo.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää joulua ja parempaa – ja toivottavasti koronatonta – uutta vuotta! Jospa sitä joitakin horinoita taas ensi vuonna jaksaisi kirjoittaa.

Julkaissut Mikko Aslak Lemmetti

Tyhjään päähän mahtuu paljon ajatuksia, joista joitakin laittelen ylös tänne blogiin. Sivutoiminen Metsäkylpy Suomi -yrittäjä, eräopas, Retkipaikka.fi-blogisti ja nyttemmin sisällöntuottaja mm. Vaeltajankaupalle. Katso horinoitani myös suositusta Retkipaikka-blogista! A Forest Bathing Finland entrepreneur, and a wilderness guide among other things. Writing my silly stories here mainly in Finnish, but also in English sometimes.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: