Täältä pesee ja linkoaa! Savotalla tehdään kieli poskessa vakavasti otettavia tuotteita


Pohjoisessa Keski-Suomessa, Karstulassa, sijaitsee yritys, jonka valmistamien tuotteiden testaus ja markkinointi ei ole ihan siitä perinteisimmästä päästä – ainakaan kaikilta osin. Vai oletteko kuulleet, missä muualla esimerkiksi rinkkoja vedetään mönkijän perässä pitkin pöpelikköä, pudotetaan ilma-aluksesta pitäjään tai lingotaan sissiteltta maata – tai ainakin Karstulaa – kiertävälle radalle? Taikka kun karpaasi vetää leukoja roikkuen repun hihnoista? Totta se kuitenkin on.

Yrityshän tunnetaan nimellä Savotta, ja sen tarinan alkamisesta vuonna 1955 niin yrityksen tuotteissa kuin toimintakulttuurissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia ja kehitystä, joka jatkuu edelleen. Tukevasti omilla jaloillaan seisovassa perheyrityksessä mennään nykyään jo kolmannen sukupolven edustajien tahtiin. Tuotekehitys ja tuotanto pyörii sellaista vauhtia, että siinä on äijillä parta suorana.

Tyylikkään eräkämppähenkisessä taukohuoneessa on ikään kuin sisustuksellisina elementteinä lukuisia Savotan valmistamia tuotteita.

Sain tilaisuuden vierailla eräänä päivänä Savotan tehtaalla, jossa minut ottivat vastaan yrityksen nykyinen toimitusjohtaja Elmo Valkeinen, AD Manager Julius Valkeinen ja myyntiedustaja Jyri Yläpöntinen. Lisäksi tulijaa tarkastelemaan tapsutteli firman ”terapiakoira”, mikä selvitti sen, että ovesta sisään astuessani näin ensimmäisenä toimistohuoneen ovella turvaportin.

Ajattelin jo, että kukahan äijä sieltä ensimmäisenä hyökkää, mutta näitä miehiä eivät kuulemma matalat portit pidättele, vaan pitää olla ihan kunnon häkki. Niin vauhdikasta menoa tässä työpaikassa on – kuten Savotan videoistakin jo näkee.

SAVOTTA-1723
Savotalla tehdään töitä vakavissaan, mutta ei vakavalla naamalla. Pöydän ääressä Savotan toimitusjohtaja Elmo Valkeinen (oik.) ja Art&Design Manager Julius Valkeinen. Taustalla seinällä Savotan suosittua Jääkäri-mallistoa sekä klassikoksi jo muodostunut satulareppu (oik.)

Reilussa 60 vuodessa on tultu pitkä matka, joka jatkuu edelleen

Savotan alkumetrit kuljettiin itse asiassa nimellä Pylkönmäen Nahkatyö, ja ensimmäiset tuotteet olivat metsureiden reppuja, rukkasia ja kasseja, josta Savotta-retkeilyväline-nimiseksi muuttunut yritys siirtyi valmistamaan myös telttoja, rinkkoja ja muita kantolaitteita.

Savotan Karstulan-tehdas perustettiin 60-luvulla, ja se on nykyäänkin samalla paikalla ”siinä kansakoulun näköisessä rakennuksessa” Onnelan teollisuusalueella. Elmo Valkeisen vanha kotipaikka on ihan tehtaan vieressä, muutaman kymmenen metrin päässä.

Eipä ollut Elmonkaan vanhemmilla pitkä työmatka, voisipa jopa sanoa, että ryhtyivät ”tuumasta toimeen”.

Uusi sukupolvi tuo mukanaan uusia ideoita, mutta vanhoissa hyvissä arvoissakin pysytään edelleen, kuten siinä, että tuotteiden pitää olla pitkäikäisiä – jopa todella pitkäikäisiä – jolloin voidaan puhua vilpittömästi kestävästä kehityksestä. Pitkäkestoisten tuotteiden lisäksi Savotan yksi perusajatuksista on tarjota ammattitaitoisille työntekijöille pitkät työurat, ja vastikään eläkkeelle jäikin yli 50 vuotta talossa ollut työntekijä.

Työntekijöitä on tällä hetkellä Karstulassa 38 ja Viron Tartossa 34. Vuoden 2018 loppuun mennessä savottalaisia tulee olemaan yhteensä sata. Tuotanto pyörii yhdessä vuorossa.

Kankaiden leikkauslinjaa. Homma on pitkälti käsityötä, jota automatisointi tukee ja tehostaa.

Legendaarisia tuotteita

Isäukkoni oli eläessään innokas Lapin-kävijä ja eräilijä. Joskus 80-luvun puolella hän hommasi yhden Savotan tunnetuimmista rinkkamalleista, edelleen saatavilla olevan erittäin eräuskottavan Savotta 906:n. Isokokoinen putkirinkka oli silloinkin vain harvojen herkkua, mutta koska olin vielä silloin nuori pojankossi, en osannut yhtään arvostaa kyseisen rinkkamallin käytettävyyttä ja kestävyyttä. Siihen meni reilusti yli 20 vuotta.

Savotan 906 odottamassa kuljetusta Skotlannin-matkalta kotiin Tikkakoskelle Helsingin linja-autoasemalla vuonna 1990. Samana vuonna silloiset presidentit Mihail Gorbatsov ja George Bush Sr. tapasivat Helsingissä.

Harmikseni totesin Savotan pojille, että rahapulassani luovuin männä kesänä tuosta mahtavasta rinkasta, jota ei tarvinnut millään tavoin korjailla koko sen omistusaikana (lentoaseman kuljettimessa repeytynyttä lantiovyön solkea lukuun ottamatta). Senkin rikkoutuminen oli ihan oma moka, mitäs menin jättämään hihnat huonosti repsottamaan.

Nykyisin sekä Puolustusvoimille että tavallisille siviilikäyttäjille valmistettavien reppujen aatelia ovat Jääkäri-sarjan tuotteet, joiden kehityskulku on ollut pitkäjännitteistä ja innovatiivista. Vihreä perusväri on ja pysyy, mutta esimerkiksi 80-luvulla erävaelluksen SM-kisoja varten kehitetty Savotta 608 oli aikaansa edellä niin värityksensä kuin tiettyjen ominaisuuksiensa osalta. ”Kuusnollakasin” jälkeen tulivat Rajavartiolaitoksen tarpeisiin suunnitellut Rajapartio-reput, joista muokkautui lopulta Jääkäri-tuoteperhe.

Savotta 608:n sinipunaisesta kuosista palattiin Jääkäri-mallistossakin takaisin vihreään, joka on kieltämättä erähenkisempi väri.

Savotan tuotevalikomissa on tietysti rinkkojen ja reppujen lisäksi paljon muutakin.  Kattavan luettelon saa tsiigaamalla heidän omia tuotesivujaan, mutta ostaa tuotteita voi vain Savotan jälleenmyyjiltä. Teon alla oli tehdasvierailuni aikana mm. sairaalatelttoja, reppuja eri työvaiheissaan ja myös ahkioita, joitakin mainitakseni.

Savotan ahkioita valmistumassa. Tehtaalla taipuu muotoonsa niin lasikuitu kuin alumiini.

What the heck is MOLLE?!?

Paljastan tässä ammottavan avannon yleistietämyksessäni. Kun Elmo, Julius ja Jyri puhelivat Mollesta, niin nyökkäilin kuin olisin ollut koko ajan kartalla enkä kahvilla, vaikka kahvikuppi olikin edessäni. Vissiin eivät puhuneet Rauni Mollbergista…

No, Mollehan on oikeasti kirjainlyhenne MOLLE, joka toisella kotimaisella tarkoittaa MOdular Lightweight Load-carrying Equipment. Se on alun perin USA:ssa armeijan käyttöön suunniteltu kevyt modulaarinen kantojärjestelmä, jossa perusrunkoon (taisteluvälineliivi tms.) tai muihin MOLLE-yhteensopiviin varusteisiin – vaikkapa Savotan Jääkäri-reppuihin – voidaan liittää erilaisia tarviketaskuja ja muita varusteita. MOLLE-järjestelmän nerokas idea perustuu alusmateriaaliin tasaisin välein ommeltuun standardoituun mollekujastoon. Kujaston aukkojen läpi voidaan pujottaa erilaisten varusteiden kiinnityshihnat.

Melkeinpä vain mielikuvitus on rajana järjestelmän laajennettavuudelle, sillä MOLLE-systeemiä voidaan täydentää käytännössä millä tahansa yhteensopivalla varusteella. Mikä parasta, eri valmistajien MOLLE-vermeet sopivat yhteen toistensa kanssa juuri tuon standardin ansiosta.

Erilaista MOLLE-yhteensopivaa kampetta Savotan esittelyseinällä.

Jos esimerkiksi perusrepussa tai -rinkassa on käyttäjän mielestä liian vähän taskuja tai ei ole riittävästi paikkoja erinäiselle ryönälle, niin MOLLE:a käyttäen repun voi ängetä niin täyteen kaikkea mielestään tarpeellista kuin vain paikkoja ja tilaa riittää. Järjestelmää hyödyntäviä varusteita on laajasti tarjolla käytössä niin sotilas- kuin siviilimaailmassa.

Omasta armeija-ajasta on kohta jo 25 vuotta, eikä silloin ollut tuommoisia ominaisuuksia ”tornifirman” vehkeissä ainakaan meillä, vaikka muita Savotan tuotteita varmasti silloinkin jo oli käytössä, kuten puolijoukkuetelttaa, makuupussia ja sen semmoista. Onhan Suomen Puolustusvoimat Savotan suurin kotimainen asiakas ja arvostettu yhteistyökumppani jo vuosikymmenten takaa ja edestä.

Ei ainoastaan armyjermuille vaan myös tavallisille käyttäjille ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta.

Aktiivinen ja kekseliäs markkinointi ja sosiaalinen media tärkeitä liiketoiminnan kasvattajia

Savotan toimitusjohtaja Elmo Valkeinen kertoi myynnin kasvaneen viime vuosina vauhdilla kymmenien prosenttien tahtia. Osasyyllisenä siihen voitaneen pitää erittäin aktiivista ja monin tavoin ”laatikon ulkopuolista” markkinointitaktiikkaa, jossa sosiaalisella medialla – tuttavallisemmin somella – on tärkeä rooli.

Elmo Valkeinen kertoo, miten ajatus puolijoukkuetelttojen markkinoinnista syntyi matkalla yritysvierailulle. ”Mietin, että puolijoukkuetelttoja myydään tasaisesti, mutta niitä ei juuri markkinoida millään tavalla. Mitenköhän niitä voisi markkinoida niin, että ihmisiä kiinnostaisi?”, tuumaili Valkeinen katsellessaan linja-auton ikkunasta näkyviä maisemia. ”Katapultti! Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta se olisi siistiä!”

Savotan sällien mielen syövereistä on puskenut myös viimeisin tähänastisista ehkä hulvattomin markkinointi-idea, ampua Hawu-teltta maailmalle katapultilla.

Pari vuotta myöhemmin lampun syttymisestä katapultin rakennustyöt oli aloitettu, ja vuosi sen jälkeen heittolaite oli valmis.  Loppu onkin sitten historiaa.

Sosiaalinen media, eli nämä Facebookit ja Instagrammarit sun muut, pitää klaarata todella hyvin, koska asiakaskunta ja yhteistyökumppanit ovat pitkälti myös somen käyttäjiä ja seuraajia. Savotan omat FB-sivut ja Instagram sekä Youtube-kanava ovat hyvin seurattuja, ja sisältöä puskee bittivaltakuntaan säännöllisesti ja melko lailla samalla hetkellä, kun jotakin tapahtuu, on tapahtunut tai tulee tapahtumaan.

Savotalla tehdään käytännössä kaikki omin voimin, jopa markkinointivideot. Tietämyskoneen ääressä yrityksen mediapyhätössä Savotan AD Manager Julius Valkeinen.

Myös bloggaajayhteistyö ja yhteistyö erilaisten retkeily- ja erämedioiden kanssa on Savotalle tärkeää. Esimerkiksi suositussa Retkipaikka-blogissa on tehty jo useita tuotetestejä Savotan tuotteista.

Kotimaassa pysytään mutta ulkomaille tähdätään myös

Kotimaan markkinat ovat edelleen tärkeässä osassa, eivätkä ne tule siitä mihinkään katoamaan. Markkinointia suunnataan kuitenkin yhä enemmän myös ulkomaille. Savotan merkki tunnetaan jo useissa eri Euroopan maissa: vientimaina ovat tällä hetkellä Turkki, Tsekki, Saksa, Iso-Britannia ja Ruotsi.

Hyvien yhteistyökumppanien saaminen edesauttaa markkinointia myös ulkomailla. Varustelekan kontaktit Yhdysvaltoihin ovat todella arvokkaita.

Euroopasta etsitään edelleen kasvua, mutta myös U.S. of Amerikka on Savotan tähtäimessä. Savotta tekee tiivistä yhteistyötä strategisen kumppaninsa ja suurimman jälleenmyyjänsä Varustelekan kanssa, jonka avulla ”Karstulan karpaasit” pyrkivät vähitellen valloittamaan myös käymättömät korpimaat rapakon takana. Varusteleka siis hoitaa Yhdysvaltain myynnin ja markkinoinnin Savotan puolesta.

Testataan ja tetsataan

Yritys on vastikään omatoimisen markkinoinnin ohella nelinkertaistanut tuotekehitysresurssinsa ja kiihdyttänyt uusien tuotteiden julkistamista. Savotalla on tällä hetkellä viisi täysipäiväistä tuotekehittäjää.

Savotan tuotteet testataan aina huolella ennen kuin lopullinen tuote lähtee markkinoille. Talon sisällä kunkin tuotteen prototyyppiä kokeillaan ja rasitetaan monin tavoin niin itse tuotetta kuin tuotteen kanssa singahtelevaa sisäistä testaajaa – esimerkiksi ZZ Top -miehen näköistä Harri ”Harmi” Rautiaista – joka muuten esiintyy myös useilla Savotan videoilla.

Taustalla näkyvällä videolla Harmin paikka on katapultin ohjaimissa. Videoilla hänet näkee usein myös reppu selässä tai retkisahaa huudattamassa. Etualalla Jyri Yläpöntinen, joka on myös yksi Savotan mannekiineista.

Lisäksi yrityksellä on joukko luotettuja sanoisinko beta-testaajia, jotka saavat käyttöönsä yhdet mallit, joista saadun palautteen perusteella tehdään vielä ehkä yhdet tuoteversiot. Myyntivalmiista tuotteista saadaan ja pyydetään asiakaspalautetta, johon sitten reagoidaan tarvittaessa niin, että sitten seuraavassa tuote-erässä nähdään vielä entisestäänkin hiotumpi versio.

Missään tapauksessa mikään versio, joka lähtee myyntiin, ei ole niin sanotusti juosten pissitty, vaan kaikki tehdään alusta alkaen niin vimpan päälle kuin mahdollista. Savotta ei myöskään tarkoituksellisesti ”huononna” kuluttajatuotteitaan verrattuna puolustusvoimien tai viranomaisten käyttöön tarkoitetuista, vaan kaikesta pyritään tekemään yhtä hyvää käyttäjäkunnasta riippumatta.

Hawuja p%&@!

Legendaarinen lausahdus Oberstdorfin talvikisoista vuodelta 1987 sopii mielestäni erittäin hyvin Savotan tämän hetken kuumimpiin – kirjaimellisestikin – tuotteisiin. Armeijan käyneet muistavat varmaan vielä tosi hyvin (joskus ehkä valitettavasti) leiriviikot luonnon lahkeissa, majoitukset puolijoukkue- tai sissiteltoissa. Samaten savuttavat kamiinat, märät puut ja pienessä pintahorteessa vietetyt kipinävuorot ovat saattaneet jäädä ikuisesti mieleen.

Mutta maailma muuttuu, ja teltat sekä tulisijat sen mukana. Savotan tuotevalikoimaan kuuluvat nimittäin pitkälle kehitetyt Hawu-teltat ja -kamiinat. Nerokkaita toiminnallisia ominaisuuksia sisältävät teltat ja kamiinat ovat nopeita pystyttää ja purkaa, niitä voidaan yhdistellä ja jopa tehdä teltasta avolaavu käden käänteessä. Hawu-telttojen pystytykseen ei edes välttämättä tarvita keskisalkoakaan, vaan teltan saa viriteltyä vaikkapa puun ympärille.

Tehtaan viereen nurmialueelle on pystytetty kaksi eri Hawu-telttamallia: etualalla isompi Hawu 8 ja taustalla Hawu 4. Molempia voi lämmittää.

Vilu ei kapaja teltoissa ollessa, vaan Hawu-telttoja voi myös lämmittää. Teltat saa nopeasti lämpimäksi vaikkapa isommalla, mutta silti kompaktilla Hawu-kamiinalla tai eväslaukun kokoisella Hawu-pellettipolttimella.

Tässä voi olla jopa tulevien toivelahjalistojen kuumin kova paketti! Hawu-poltin menee todella pieneen tilaan.

Tekniikkaa löytyy myös isommasta kamiinasta, joka kävisi sekin vaikka pelkäksi sisustuselementiksi, ellei suorastaan huutaisi pääsyä tulille.

Tämän kamiinan sisällä on mm. palamista tehostava aaltoarina.

Logistiikkaakin on mietitty, sillä tulisijojen varusteisiin kuuluu myös rullapiippu, joka supistuu kuljetusta varten 30 cm pitkäksi rullaksi mutta josta tulee kuin taikurin hatusta vetämällä täysimittainen kaminan savutorvi, kunhan vähän kikkailee.

Monenlaisia torvia. Kuljetuskoossa menee vaikka repun sivutaskuun, koottuna lähes koripalloilijan mittainen.

Paljon sanomatta jää

Kun istuskelimme kahvihuoneessa turinoimassa, nauhurina toiminut varakännykkäni tallensi tunnin verran juttua, mutta purettua sain sitä vain parikymmentä minuuttia.  Eli asiaa olisi ollut vielä ja paljon, mutta kaikkea ei pysty nettiin latomaan. Hyvin näyttää kuitenkin olevan hommat hallussa Savotalla, joka lataa ja varmistaa laadukkaat tuotteet niin armeijan kuin siviilienkin käyttöön.

Vierailu oli antoisa, ja se vahvisti käsitystä siitä, että vielä Suomessa osataan – ja ennen kaikkea halutaan – tehdä kunnon kampetta. Savotan tuotteet eivät ole mitään halpatallitavaraa, mutta ei pidä ollakaan. Idän ihmemailta voi tilata sitten minkälaisia katiskoja haluaa, jos halpa hinta painaa vaa’assa pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä enemmän.

Mainokset

Muurikan Kotakeittiöllä valmistuu monenlaisia herkkuja


Ruoanlaitto ulkona tulilla on yhtä nautintoa muutenkin, mutta kun sitä saa tehdä semmoisilla välineillä, joilla syntyy tarvittaessa melkeinpä mitä vain, nautinto vain kasvaa. Eikäpähän se syöminenkään ikävältä tunnu, kun on saanut herkut valmiiksi!

Kotimaista laatutyötä Mikkelistä tekee OpaMuurikka, jonka tuotevalikoimasta löytyy esimerkiksi perinteikäs Kotakeittiö. Englanniksi sille on annettu taiganomainen nimi ”Tundra Grill”. OpaMuurikka valmisti ensimmäiset Kotakeittiöt jo vuonna 1993, ja mallisto on nykyään niin laaja, että ihme on, jos joku ei löydä itselleen sopivaa mallia.

Sain käyttööni korkeamman Muurikka Kotakeittiö® 100 -mallin, joka on ainakin omalle selälleni työskentelykorkeudeltaan juuri passeli, sillä oikea työergonomia takaa sen, että isojakaan aterioita kokkailtaessa paikat eivät mene jäkkiin.

Isossa pahvilaatikossa osissa toimitettavan Kotakeittiön perusvarusteisiin kuuluu muun muassa kolme erikokoista keitto- ja paistotasoa, joiden ansiosta Kotakeittiöllä voi pitää useampaakin astiaa tulilla yhtä aikaa, etenkin, jos tulipuut levittää ison tulialustan laajuudelle.

Samaten mukana tulee vakiona grillausritilä, kaksi loimulautaa ja tuotelistauksen mukaan muurikkapannu, mutta omassa kotakeittiöversiossani lootaan oli paketoitu Pislan valurautapannu. Valurautapannu sopii monenlaiseen paistamiseen, mutta etenkin pihvien tiristämiseen se passaa kuin Mustanaamion nyrkki roiston poskeen.

Teimme parisen päivää sitten Retkipaikkaan Muurikalle tuotekuvauksia, joihin sain konnevetiseltä Juonolan tilalta mahtavaa entrecôte-pihvilihaa. Huttusen Antti oli pääkuvaajana ja minä hoitelin kokin virkaa.

Auringonpaiste korosti entisestään bataattisuikaleiden kauniin oranssia väriä.

Lihan kanssa olin valmistellut paistettavaksi bataattiranskalaiset, jotka olin maustanut paprikajauheella, chilillä ja pienellä hipsauksella salviaa. Valurautapannussa bataatit saivat kunnian kypsyä ensin, ja kun ne olivat valmiit, ne oli kätevä siirtää toiselle keittotasolle astiaan odottamaan pihvien paistumista.

Kolmannella keittotasolla oli kiehumassa kahvivesi.

Annoksen esillepano oli meikäläiseen tapaan hieman krouvi, eli siinä sai vihreiden vihannesten virkaa hoitaa kuusenhavun pätkä, mutta siitä on mahdollista mennä vain ylöspäin lisukkeiden määrässä ja ulkonäössä.

Ihan kelvollisen näköinen annos pelkiltäänkin, mutta hienon siitä saa lisäämällä mielensä mukaan vaikka kesäkaudella tuoreita villiyrttejä.

Valurautapannu ei ole läheskään ainoa lisävaruste, jota Kotakeittiöön saa, vaan Muurikan tuotekartasta löytyy kattava valikoima monta muutakin kätevää vermettä ulkoilmakeittiömestareille. Olin jo aiemmin hommannut itselleni ison teräksisen paellapannun ja vähän aikaa sitten todella näppärän pienen Leisku-retkipannun.

Leisku-pannu sopii mainiosti keskikokoisen paistotason päälle, tai sitten sitä voi tietysti kannatella tukevasta kahvasta ilman tasoakin vaikka avotulen päällä.

Leisku on rakenteeltaan ja painoltaan juuri sellainen, jonka voi kantaa mukanaan rinkassa omassa säilytyspussissaan, koska pannun varsi on taittuva. Upouuden pannun ostajan kannattaa kuitenkin varoa pannun reunoja, sillä ne ovat monessa pannussa todella terävät tehtaan jäljiltä. Viilalle saattaa olla siis tarvetta.

Itseämme emme teloneet, kun terävyysasia oli tullut tietoon toiselta pannun käyttäjältä. Kaikki meni siis hyvin ja turvallisesti, joten ei muuta kuin ääntä kohti ja tuulen suojaan.

Kyllä kelpaa ja maistuu.

Retkikokkaajahan on tietysti myös luonnonystävä ja kestävän kehityksen kannattaja. Siksipä käytössä olivat ekologiset puulautaset, joita saa erittäin edullisesti vaikkapa kansainvälisestä verkkokaupasta. Samaten sieltä voi hankkia aivan käsittämättömän halpoja puisia ruokailuvälineitä, jotka ovat yllättävän kestäviä.

Vaihtoehtoisesti voi kannattaa kotimaisia ruokapäreitä, joita valmistaa mm. Matin Puupaja Suonenjoella.

Pääruoka tarjoiltiin neliskanttisilta ja jämäköiltä bambulautasilta ja jälkkärii kivannäköisistä venettä muistuttavista ”kulhoista”, jotka olivat niin ikään bambua.

Huolella haudutettu nokipannukahvi kruunasi maistuvat ja tilkalla rommia ja mustaherukkamehulla maustetun mansikkahillon kanssa pistellyt letut. Voin sanoa ainakin omasta puolestani, että nälkä lähti, eikä tullut ihan heti takaisin!

Kotakeittiön ääressä voi tunnelmoida myös pimeän aikaan, vaikka ruokaa ei laittaisikaan.

 

 

Hankasalmen Gluteenittomien leipomossa käy vilske kuukaudesta toiseen


Kun poikkesin viime talvena Hankasalmen puolella kuvailemassa Hannulankoskea ja Keskisenkoskea, sattui Kärkkäälän kylän raitilla silmään kyltti, jossa luki Hankasalmen Gluteenittomat Leipomo. Silloin en vielä mennyt paakarin ovelle kolkuttelemaan, mutta mieleen sitä vastoin jäi kolkuttelemaan, että tuo paikka pitääkin tsekata.

gluteenittomat-6314

Niinpä sitten vihdoin viimein ihan tuoreeltaan sovin käynnin leipomoon, jossa valmistuvat monenlaiset tuotteet pikkuleivästä piirakoiden kautta pizzoihin – ja moneen muuhunkin herkkuun siltä väliltä.

 

gluteenittomat-6316
Leipomo toimii nykyisin vanhasta navetasta asianmukaisiksi remontoiduissa tuotantotiloissa osoitteessa Saksalansaarentie 20, 41550 Hannula. Aiemmin leipomo sijaitsi Saksalansaaressa.

Leipomon pihaan ajettuani huomasin savun nousevan piipusta, ja leipomon oven avattuani sieraimiini kantautui tuoreiden korvapuustien tuoksu sekä iloinen puheensorina.

Hankasalmen Gluteenittomat -leipomoa ovat pyörittäneet vuodesta 2002 Sari Pöyhönen, Riitta Silvast ja Helena Räsänen. Jokainen toimii tavallaan itsenäisenä yrittäjänä ryhmässä, ja kullakin on oma tuotealueensa vastattavanaan. Saksalansaarentie 20:ssa leipomo on ollut vuodesta 2014, ja markkinointi tapahtuu Hankasalmen Gluteenittomat -nimen alla.

gluteenittomat-6338
Rempseät leipurit Helena, Riitta ja Sari.

Gluteenittomien historia juontaa taikinajuurensa 1990-luvun alkuun, jolloin paikallinen Riitta Korhonen viljeli tilallaan tattaria, joka on yksi leipomon tärkeimmistä raaka-aineista nykyäänkin. Gluteeniton leipominen Kärkkäälässä sai siis alkusysäyksen Korhosen vetämänä, mutta 15 vuotta sitten vastuu leipomosta siirtyi nykyiselle tehokolmikolle.

gluteenittomat-6372
Eräs leipomon suosituimmista tuotteista ovat rapeat ja maistuvat tattaripiparit.

Gluteenittomat tuotteet sopivat myös ei-keliaakikoille

Kukaan kolmesta leipurista ei itse sairasta keliakiaa, mutta he ovat silti omakohtaisesti kokeneet gluteenittoman ruokavalion hyödyt. Esimerkiksi monet ihmiset ovat huomanneet vehnäpohjaisten tuotteiden aiheuttavan turvotusta ja muita vatsavaivoja, vaikka varsinaista keliakiaa heillä ei olisikaan todettu.

Gluteenittomalla dieetillä turvotuksesta on voitu päästä eroon, kuten myös erilaisista niveloireista. Helena Räsänenkin on saanut helpotusta omiin nivelvaivoihinsa siirtymällä gluteenittomaan aikaan, ja muutkin leipurit testaavat oma-aloitteisesti, mitä mahdollisia hyötyjä tai haittoja gluteenipitoisten aineiden korvaamisella mm. riisillä, tattarilla tai maissilla on.

Gluteenittomia jauhoja voidaan käyttää tavallisten jauhojen tapaan. Niissä sitkon muodostava gluteeni on korvattu psyllium-nimisellä aineella. Myös ksantaania käytetään, mutta ei Hankasalmen Gluteenittomien valmistamissa tuotteissa.
Gluteenittomia jauhoja voidaan käyttää tavallisten jauhojen tapaan. Niissä sitkon muodostava gluteeni on korvattu psyllium-nimisellä aineella. Myös ksantaania käytetään, mutta ei Hankasalmen Gluteenittomien valmistamissa tuotteissa.

Maussa ei moittimista

Minullehan lyötiin melkein heti eteen kolmenlaista särvintä kahvin kanssa nautittavaksi, eli gluteenittomaan pohjaan tehtyä pizzaa, unelmatorttua ja pikkuleipiä. Jos en olisi tiennyt niiden olevan gluteenittomia, hiehostunut suuni ei olisi pystynyt erottamaan mausta tai rakenteesta, mistä taikinasta ne oli valmistettu.

Myös piirakoita leivotaan, ja kuten kaikki muutkin leipomon tuotteet, alusta loppuun käsityönä. Ainoastaan taikinakone on helpottamassa isojen taikinoiden tekemistä.
Myös piirakoita leivotaan, ja kuten kaikki muutkin leipomon tuotteet, alusta loppuun käsityönä. Ainoastaan taikinakone on helpottamassa isojen taikinoiden tekemistä.

Tuotteita moneen lähtöön ja moneen paikkaan

Leipomon tuotevalikoima on kattava, ja tuotteita menee myyntiin mm. S-ketjun liikkeisiin Keski-Suomen alueella, K-Marketeihin ja Citymarketeihin eri puolella Suomea, moniin laitoskeittiöihin ja -ruokaloihin sekä yksityisille, jotka voivat tulla ostoksille myös suoraan leipomoon. Kauppoihin ja suurtalouksiin toimitettavien tuotteiden pakastaminen mahdollistaa niiden paremman säilyvyyden ja laajemman valikoiman.

Leipomon jääkaapista löytyy ostettavaksi vaikkapa kakkuja, pasteijoita, erilaisia leipiä, piirakoita, torttuja
Leipomon jääkaapista löytyy ostettavaksi vaikkapa kakkuja, pasteijoita, erilaisia leipiä, piirakoita, torttuja ja rieskaa.

Kiirettä piisaa ympäri vuoden

Hankasalmen Gluteenittomien leipomo pyörii käytännössä läpi vuoden, ja kiireisimpiä kuukausia ovat kolme joulua edeltävää kuukautta, jolloin luonnollisesti kaikenlaisia joululeivonnaisia väännetään hiki myssyssä. Varsinaisesti hiljaista aikaa ei kuulemma ole laisinkaan, vaikka tammikuu voikin olla hieman muita kuukausia rauhallisempi.

Sari pakkaamassa vastaleivottuja korvapuusteja.
Sari pakkaamassa vastaleivottuja korvapuusteja.
Riitta puolestaan rikkoo munia unelmatorttutaikinaa varten.
Riitta puolestaan rikkoo munia unelmatorttutaikinaa varten.

Jatkuva leipominen tarkoittaa siten myös aika hyvää menekkiä jauhoille. Vaikka varsinaista laskentaa ei kukaan leipureista ole jauhojen kulumisesta tehnyt, esimerkiksi pelkkää riisijauhoa menee kuukaudessa noin 200 kiloa, joten vuositasolla puhutaankin jo nelinumeroisista määristä. Muillakin jauholajeilla kulutus on suurta, ja se vaihtelee leipurikohtaisesti.

Tilauksia tehdään noin kerran kuukaudessa, ja koska kierto on nopeaa, säkkikoot ovat pieniä eikä käytettävissä jauhoissa tarvita minkäänlaisia säilyvyyttä edistäviä lisäaineita. Suurimpiin tavarantoimittajiin kuuluu mm. Virtasalmen Viljatuote.

Myöskään mausteet eivät tule leipomoon ihan pienissä muutaman kymmenen gramman purnukoissa.
Myöskään mausteet eivät tule leipomoon ihan pienissä muutaman kymmenen gramman purnukoissa.

Terveys etusijalla

Keliakian ainoa toistaiseksi käypä hoitomuoto on täysin gluteeniton ruokavalio, vaikka lääkkeitä kehitellään jatkuvasti ja pyritään löytämään mahdollinen lääkehoito, josta voisi olla merkittävää ja pysyvääkin apua keliaakikoille.

Hankasalmen Gluteenittomien leipomossa ei käsitellä eikä käytetä minkäänlaisia gluteenia sisältäviä raaka-aineita. Samaten työvälineet, työtasot, uunit jne. on pyhitetty ainoastaan gluteenittomien tuotteiden valmistukseen. Tämä on ehdoton edellytys sille, että asiakkaat eivät missään tilanteessa saa vähäistäkään määrää gluteenia leipomon valmistamista tuotteista.

Tuotteita myös kananmuna- ja maitoyliherkkyydestä kärsiville

Vaikka Gluteenittomien pääasiallinen kohderyhmä ovat keliaakikot, löytyy leipomosta myös täysin munattomia ja maidottomiakin tuotteita. Esimerkiksi leipomosta viedään laitoskeittiöihin pinaattilettuja, jotka ovat täysin munattomia ja maidottomia.

Riitta Silvast kertookin ylpeänä, että erään kerran yhdestä laitoskeittiöstä soitettiin ja tiedusteltiin pinaattilettuja, koska niiden varsinaisella toimittajalla oli toimitusvaikeuksia. Letut syntyivät ja toimitettiin todella lyhyellä varoitusajalla, ja siitä eteenpäin niitä on tehty mm. Jyväskylän ja Jämsän alueelle.

Esimerkiksi pizzoja varten leipomosta löytyy iso kiviarinauuni
Leipomosta löytyy iso kiviarinauuni, jolla paistetaan monenlaisia leivonnaisia – ei pelkästään pizzoja.

Leipomossa on aina kiva vierailla

Muistan ikäni, kun entisellä kotipaikkakunnallani oli lähikauppa nimeltä Koti-Kassi, ja sen alakerrassa pieni leipomo. Isoäitini oli siinä leipomossa töissä, ja pikkuisena poikana kävin usein häntä töissä katsomassa. Ehkä motivaationa oli myös se, että sieltä sai usein jotakin herkkua, esimerkiksi suklaamunkin, jota kiipesin sitten aina kaupan pihassa olevalle isolle kivelle syömään.

Tämä muisto palasi mieleeni, ja vaikka nykyään ollaankin kaukana hämäristä leijailevan jauhopölyn täyttämistä kellareista, jotakin samantapaista lämminhenkistä ja pienen kotoisen leipomon tunnelmaa oli aistittavissa myös Hankasalmen Gluteenittomien leipomossa.

Leipomon yhteystiedot ovat tässä:

Puhelin: 040 5889746

Sähköposti:hankasalmengluteenittomat@gmail.com

 

Monipuolinen kattaus matkailutärppejä Puun Tarinan hengessä


Rautalammin-Konneveden luontomatkailun koordinointihanke ja Äänekosken maaseutumatkailuhanke järjestivät 7. ja 8. päivä tammikuuta Puun Tarina -teemalla matkailupalvelujen testipäivän.

Tarkoituksena oli testata kansainvälisille matkanjärjestäjille suunnatun opastetun kierroksen kohteita ja yhteistyöyrittäjien palveluja sekä toimintaa luonto, kulttuuri- ja erilaiset liikunnalliset harrastukset edellä. Johtavana teemana oli suomalainen puu ja mitä kaikkea puusta voi tehdä ja mihin puu ja metsät liittyvät.

Yhteistyökumppaneina olivat (ei missään tietyssä järjestyksessä) Leksan Lastu, Äänekosken taidemuseo, Suoramyyntiosuuskunta Torpparit, Hiekkaharjun Kartano, Keitele-museo, Kapeenkoski Oy, Sirpa Hasa, Eräruokapalvelu Ilonen Hauki, Jyväskylän Yliopisto, Jukola Industries, Rämäkkä Holidays, Matin Puupaja, Artteli Shop ja KalajaRetkeily.

Kahden testipäivän aikana kävimme läpi käytännössä kaikki mahdolliset kohteet, joissa oli tarkoitus vierailla matkanjärjestäjienkin kanssa. Aikataulu oli kiireinen, sillä periaatteessa kahteen päivään piti saada mahdutettua kolmen päivän verran ohjelmaa. Tosin testiryhmässä oli vähemmän osallistujia, joten toteutus oli mahdollinen lyhyemmässäkin ajassa.

Tässä blogijutussa keskityn kuitenkin varsinaisiin matkanjärjestäjäpäiviin, mutta osa kuvista on myös testipäiviltä.

”The Tree Story” maalla, merellä ja ilmassa

Käytyämme testipäivät onnistuneesti läpi, totuuden hetki koitti sunnuntai-iltapäivänä 15. tammikuuta, kun lähdimme noutamaan yhdeksää useasta eri maasta kotoisin olevaa matkanjärjestäjää Jyväskylän lentoasemalta.

Tilausliikenne Hokkisen bussin kyydissä allekirjaillun lisäksi Elena Domracheva ja Irina Sizova (Venäjä), Aleksei Salomatov (Venäjä), Freddy Byn (Belgia), Anges Wesselius (Alankomaat), Jenny Maanpää (Kiina/Suomi), Agnes Nagy (Unkari), Vivian Li (Kiina/Suomi) sekä Jürgen Schwenkschuster (Saksa).
Tilausliikenne Hokkisen bussin kyydissä allekirjaillun lisäksi Elena Domracheva ja Irina Sizova (Venäjä), Aleksei Salomatov (Venäjä), Freddy Byn (Belgia), Anges Wesselius (Alankomaat), Jenny Maanpää (Kiina/Suomi), Agnes Nagy (Unkari), Vivian Li (Kiina/Suomi) sekä Jürgen Schwenkschuster (Saksa). Kuvan otti Rositsa Bliznakova (Kiehtova Maisema -hanke, Suomi/Konnevesi).

Lento saapui ajallaan, ja vieraiden vastaanoton jälkeen ohjasimme heidät bussiin, joka ajoi meidät ensimmäisenä Äänekoskelle Äänekosken Taidemuseolle. Taidemuseolla pääsimme tutustumaan museon toiminnan esittelyn jälkeen siellä oleviin taide- ja valokuvateoksiin sekä nauttimaan runsaista luonnon-  ja lähiraaka-aineista valmistetuista suupaloista, jotka oli taidolla valmistanut Suoramyyntiosuuskunta Torpparit.

Herkkua on siinä monenlaista, vaikkei ole edes joulu!
Herkkua on siinä monenlaista, vaikkei ole edes joulu!

Taidemuseolta lähdettiin täysin vatsoin kohti sympaattista puutyöpajaa Leksan Lastua, jossa tutustuimme niin itse puutyömestari Leo Lahdelmaan kuin myös Leena Porrassalmeen, joka vastaa yrityksen johtamisesta – sekä tietysti myös uskomattoman hienoihin ja monipuolisiin puutöihin, joita Lahdelma valmistaa.

Puutyöpajan lisäksi sunnuntain kalenderiin ei ollutkaan sitten edes yritetty ängetä muuta kuin majoittuminen ja illallinen Konneveden Tankolammilla sijaitsevassa Hiekkaharjun Kartanossa. Katja Kuusisen omistama entinen kunnalliskoti on toiminut jo pitkään tasokkaana ruoka- ja majoituspaikkana tilausasiakkaille.

Hiekkaharjun päärakennus valojen loisteessa. Kuva: Upe Nykänen
Hiekkaharjun päärakennus valojen loisteessa. Kuva: Upe Nykänen (Jalkaisin-blogi)

Illallisella matkanjärjestäjät pääsivät tutustumaan alueen matkailu- ja retkeilypalveluyrittäjiin, ja tunnelmallisessa Hiekkaharjun päärakennuksessa aika vierähtikin rattoisasti aina lähelle puolta yötä.

Seuraavana aamuna runsaan ja maittavan aamupalan jälkeen olikin jo aika lähteä maanantain ensimmäiselle rastille Suolahden vanhalle rautatieasemalle, jossa Keitele-museo Oy järjestää tilausmatkoja vanhoilla museojunilla, niin sanoituilla ”lättähatuilla”, jotka liikennöivät vakituisesti Suomen rautateillä 50-luvulta 80-luvun lopulle saakka.

Vanhat kunnon siniset vaunut kiskoilla kohta luotettavan Dm7-dieselin kiskomana.
Vanhat kunnon siniset vaunut kiskoilla kohta luotettavan Dm7-dieselin kiskomana.
Saimme museojunaliput, joiden avulla pääsimme matkustamaan vanhemman ajan tunnelmaa huokuvassa junassa Suolahdesta Äänekosken keskustaan. Matkalla ohitimme rakenteilla olevan ja tämän vuoden puolella valmistuvaksi kaavaillun jättimäisen biotuotetehtaan.

Suolahden asemalle ei enää liikennöidä, mutta sinne johtaa sivuraide, joka yhdistyy pääraiteeseen, jolta oheinen kuva.
Suolahden asemalle ei enää liikennöidä, mutta sinne johtaa sivuraide, joka yhdistyy pääraiteeseen, jolta oheinen kuva.

Ääneseudun Kehityksen toimitusjohtaja Sari Åkerlund kertoi tehtaasta ja sen toiminnasta sekä merkityksestä alueelle sekä koko Suomelle. Äänekoskella meitä odottikin jo kyyti, jolla pääsimme päivän ensimmäiselle todella vauhdikkaalle rastille, nimittäin Kapeenkoskelle ja siellä koskikelkkailemaan.

Jo testipäivän aikana tuli selväksi, että testaajien ennakkotunnelmat joutumisesta/pääsemisestä jääkylmän veden vietäväksi vaihtelivat pienestä pelosta aivan älyttömään innostukseen. Samaa oli aistittavissa myös varsinaisena ohjelmapäivänä ulkomaisissa matkanjärjestäjissä. Viisi rohkeaa päätti ottaa niin sanotusti härkää vehkeistä ja laskea Kapeenkosken asiantuntevien ohjaajien Teijo Haapakosken ja Katriina Pekkalan avustuksella.

"Joki, jolta oli paluu". Kuvassa vasemmalta Jenny, Agnes, Freddy, Jürgen ja toinen Agnes.
”Joki, jolta oli paluu”. Kuvassa vasemmalta Jenny, Agnes, Freddy, Jürgen ja toinen Agnes.
Itse seurasin toimintaa koskiveneestä käsin kuvaten, seuranani yksi matkanjärjestäjistä, Vivian. Koskivenettä ohjasi Kapeenkosken toimitusjohtaja Aimo Hernesaho.
Kaikilla koskikelkkailijoilla oli päällään märkäpuku ja kelluntaliivit sekä räpylät, ja jälkeen päin ajatellen ehkä minullakin olisi pitänyt olla sellaiset, sillä kosken voimakkaimmassa kohdassa aalto heitti veneeseen niin paljon vettä, että siinä kastuivat sekä kamera että housuni. Illalla sainkin levittää kankkuun runsaasti tiikerisalvaa, että veri lähti taas kiertämään.

Ennen vaativampaa laskuosuutta harjoiteltiin potkuja ja kelkan ohjaamista.
Ennen vaativampaa laskuosuutta harjoiteltiin potkuja ja kelkan ohjaamista.

Kapeenkoskella nautimme myös monipuoliset tarjoilut päärakennuksen tuvassa ennen kelkkailua, ja näyttihän se eväs maistuvan senkin jälkeen, kun kaikki olivat turvallisesti päässeet kuivalle maalle. Kaikkien laskeneiden kasvoilla oli leveä hymy ja punaiset posket. Varmasti mahtava kokemus!

Hauskaa oli! Kuvassa Agnes Nagy.
Hauskaa oli! Kuvassa Agnes.
Vaatteiden vaihdon ja lämmittelyn jälkeen ei muuta kuin takaisin bussiin ja kohti Konnevedellä sijaitsevaa entisen Myllykoski Oy:n ja nykyään Konneveden kunnan omistamaa Siikapirttiä, jossa eräruokapalvelu Ilonen Hauki Mari Olkolan johdolla oli valmistanut kaikille erinomaista eräruokaa, mm. loimulohta, sienikeittoa, kasvis-kala-lihanyytin ja jälkiruoaksi marjapaistosta ruiskuoressa kermavaahdon kera.

Alkuruokana tarjottu sienikeitto oli myös erittäin herkullista!
Alkuruokana tarjottu sienikeitto oli myös erittäin herkullista!

Siikapirtillä oli ruokailun ohella myös esillä konnevetisen taiteilijan Sirpa Hasan töitä, joita matkanjärjestäjät pääsivät ihastelemaan ennen kuin siirryimme moottorikelkan vetämän reen kyydissä Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Asemalla joukko jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäinen lähti kokeilemaan jäälle pilkkimistä. Toiselle ryhmälle esiteltiin tutkimusaseman toimintaa.

Kairan käyttöä testipäivänä opettelemassa Naran Tong.
Kairan käyttöä testipäivänä opettelemassa Naran Tong.

Pilkkimisen ohella (jota muuten pystyi tekemään myös säältä suojassa kevytrakenteisessa mökissä) tarjolla oli myös Heikki Paakin ja kumppanien järjestämä avantouinti- ja telttasaunamahdollisuus, jota matkanjärjestäjien karpaasiosasto käyttikin hyväkseen.

Tutkimusasemalla vastaavasti tutustuimme niin sanottujen raakkujen salattuun elämään. Raakuthan (Margaritifera margaritifera) tunnetaan myös nimellä jokihelmisimpukka, ja syy raakkujen oloon tutkimusaseman suojissa on nimenomaan niiden suojeleminen, koska ne ovat erittäin uhanalaisia. Raakuista on kirjoitettu mm. lehdissä useaan otteeseen, kuten esimerkiksi artikkelissa Sisä-Suomen Lehdessä.

Jääaktiviteettien ja raakkuinfon jälkeen ryhmä rämä siirtyi takaisin Siikapirtille ja siellä alueella olevaan takkatupaan, jossa teen ja kahvin lomassa saimme kuulla innovatiivisen puualan yrityksen Jukola Industriesin toimitusjohtaja Jouni Lehmosen esittelyn Jukolasta ja yrityksen tuotteista.

Tunnelmallisessa tuvassa saimme tietää, mitä kaikkea puusta saakaan digitaalisesti. Kuva testipäiviltä.
Tunnelmallisessa tuvassa saimme tietää, mitä kaikkea puusta saakaan digitaalisesti. Kuva testipäiviltä. Jukola Industriesin toimitusjohtaja Jouni Lehmonen kuvassa oikealla ylhäällä.

Rämäpäistä menoa Rämäkällä

Siikapirtiltä matalalento jatkui bussikyydillä Rautalammin suuntaan ja siellä käytännössä ihan metropolin keskustassa sijaitsevaan Rämäkkä Holidaysiin. Rämäkkä tarjoaa mm. majoitus- ja ruokailupalveluja, erilaisia aktiviteetteja jne. Rämäkän alue toimii myös talvisin näyttämönä alamäkiluistelukisoille.

Itse asiassa juuri tänä viikonloppuna 27.-28. tammikuuta Rämäkällä järjestetään kansainvälisen tason Riders Cup -kilpailut, jossa on niin reikäpäistä touhua, että ainakin meikäläinen uskaltaa katsoa sitä vain televisiosta tai juutuubista jälkeenpäin.

Alamäkiluistelu on kuitenkin ammattitasoisten kaverien hommaa, ja kilpailuja tullaan seuraamaan innolla pitkienkin matkojen takaa. Myös kilpailijoita tulee ympäri maailmaa.
Alamäkiluistelu on kuitenkin ammattitasoisten kaverien hommaa, ja kilpailuja tullaan seuraamaan innolla pitkienkin matkojen takaa. Myös kilpailijoita tulee ympäri maailmaa.

Rämäkkä Holidaysin omistajat Joni-Matti ja Hanne Kuikka esittelivät Rämäkän toimintaa ja tuleviakin suunnitelmia sekä tarjosi vieraille maittavan ja todella täyttävän illallisen.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa karaokea, ja illan ykköshitteinä olivat ehkä hieman ennalta-arvattavasti mm. Miljoona ruusua (venäjäksi), We Are The Champions jne. Siinäpä se ilta vierähti ikivihreiden (ja ehkä vähän puhkilaulettujenkin) sävelmien parissa. Kello päästeli jo yli kahdeksaa illalla, joten olikin jo aika lähteä takaisin Konneveden suuntaan Hiekkaharjuun ja ansaitulle levolle.

Rekiajelua, talvikalastusta ja vetovarjolentoa

Ei auttanut vaikka kuinka olisi väsyttänyt, matkaan oli taas lähdettävä itse kunkin. Viimeisen päivän koitokset odottivat. Loppupäivän logistisista järjestelyistä johtuen hyppäsin omaan ajoneuvooni ja lähdin körryyttelemään kohti Rautalampea, kun taas matkanjärjestäjät projektipäälliköiden johdolla hyppäsivät jälleen bussiin tullakseen perässä Matin Puupajalle.

Jätkänkynttilät paloivat iloisesti Matin Puupajan pihapiirissä.
Jätkänkynttilät paloivat iloisesti Matin Puupajan pihapiirissä.
Matti Pakarinen eli ”Puu-Matti” perheenjäsenineen ja apujoukkoineen otti vierailijat vastaan.

Matin tilalla asustaa perheen lisäksi 10 hevosta, puolentusinaa koiraa ja ainakin yksi vahtikissa.
Matin tilalla asustaa perheen lisäksi 10 hevosta, puolentusinaa koiraa ja ainakin yksi vahtikissa.

Matti esitteli ensin tekemiään puutöitä – jotka ovat muuten upeita – kuten hevosten länkiä, puisia kravatteja jne., jonka jälkeen joukkiomme jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä lähti ensin rekiajelulle, toinen jäälle talviverkkokalastukseen tutustumaan ja kolmas kohti ehkä päivän jännittävintä suorituspaikkaa, jossa päästäisiin ilmojen teille.

Rekiretkeläisten kuljetuksesta vastasivat Tarja ja Veera Pakarinen, verkoilla olivat apuna karpaasit Matti Hämäläinen ja Jukka Turtiainen, lennätyksessä Matin apuna Viivi Pakarinen. Hämäläisen Ville oli kelkkamiehenä.

Aleksei lähdössä ihastelemaan Iisveden maisemia yläilmoista.
Aleksei lähdössä ihastelemaan Iisveden maisemia yläilmoista. Viivi lähettää varjon ilmaan.

Avustelin Matin tyttären kanssa asiakkaita saamaan lentovaljaansa asianmukaisesti paikoilleen, annoin turvaohjeet englanniksi sekä pitelin todella helposti tuulta alleen saavaa vetovarjoa alussa paikallaan, jotta ilmaan nousu sujuisi ongelmitta.

Suurikokoinen vetovarjo on näyttävä ilmestys täyttyessään, ja sehän täyttyy nopeasti pienelläkin tuulella. Vetovarjolennätyksessä tuulen suuntaa ja nopeutta täytyy jatkuvasti seurata, jotta nousu onnistuisi ja jottei se olisi vaarallista. Liian kovalla tuulella ei olisi lennetty ensinkään.

Lennätys kiinnosti ja innosti asiakkaita täysillä. Lentovuorossa toinen Agnes.
Lennätys kiinnosti ja innosti asiakkaita täysillä. Lentovuorossa toinen Agnes.

Lähestulkoon kaikki matkanjärjestäjät pääsivät ilmojen teille, ja kaikki vaikuttivat olevan hienoisen alkujännityksen jälkeen aivan haltioissaan ilmaannoususta aina laskeutumiseen saakka. Kaikki ryhmät pääsivät vuorollaan sekä ajelulle, verkoille että lentämään.

Rekiajelun, verkkokalastuksen ja vetovarjoilun jälkeen koko porukka syötettiin takuuvarmasti kylläiseksi Matin tuvassa rapeaksi paistetulla kuhalla ja kaalilaatikolla lisukkeineen. Keittiössä hiki myssyssä huhki pääkyökkimestari Sanita Jalkanen. Tunnelma oli rento ja avoin, kuin olisi ruokailtu vanhojen tuttujen kesken. Tyytyväisiä ilmeitä näkyi jokaisen kasvoilla, joten saatoin tulkita homman onnistuneen.

Ostoksia ja kansallispuiston tunnelmaa

Päivän kahtena viimeisenä ohjelmanumerona oli ensinnäkin käynti Rautalammin keskustassa sijaitsevassa Artteli Shopissa, jossa matkanjärjestäjät saivat tutustua myymälään ja siellä myytäviin tuotteisiin sekä luonnollisesti tehdä ostoksia niin halutessaan.

Artteli Shopissa on kattava valikoima monenlaisia lahjatavaroita ja myös vaatteita ja vaikka mitä muuta.
Artteli Shopissa on kattava valikoima monenlaisia lahjatavaroita ja myös vaatteita ja vaikka mitä muuta. Kuva testipäiviltä. Artteli Shopin yrittäjä Reeta Lyytinen kuvassa oikealla.

Matkanjärjestäjät kävivät Outin ja Rositsan kanssa Arttelissa, kun itse puolestani ajoin suoraan Matin puupajalta kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa ja Kalajan parkkipaikkaa, jossa KalajaRetkeilyn Markku Utriainen jo odottelikin. Ostoshetki vei, no, hetkisen, joten meillä oli Markun kanssa aikaa jutella kaikessa rauhassa ennen muiden tuloa.

Kalajan parkkipaikalla KalajaRetkeilyn yrittäjä Markku Utriainen kertoi perustietoja puistosta ennen reitille lähtöä. Markku kuvassa toinen vasemmalta.
Kalajan parkkipaikalla KalajaRetkeilyn yrittäjä Markku Utriainen kertoi perustietoja puistosta ennen reitille lähtöä. Markku kuvassa toinen vasemmalta.

Bussin viimein saavuttua saimme Markulta lyhyen katsauksen puistoon ja muun muassa reitistöön, jonka jälkeen lähdimme letkassa kohti Vuori-Kalajaa ja Metsähallituksen laavua, jossa meille oli varattuna erilaista ohjelmaa ja tietysti ruokaa ja juomaa. Laavulla oli jo kovasti valmisteluja tekemässä Luontopalvelu Livinan Virve Linnanen.

Vuori-Kalajalle vievän reitin varrella pysähdyttiin välillä kuuntelemaan Markun jakamaa metsätietoutta.
Vuori-Kalajalle vievän reitin varrella pysähdyttiin välillä kuuntelemaan Markun jakamaa metsätietoutta.

Hieman jo hämärtyvään iltapäivään sopivat erinomaisesti reitin varrelle asetellut ulkotulet. Vuori-Kalajan laavulla sitä vastoin meitä odotti kunnon jaloilla seisova nuotio, jätkänkynttilä ja vielä yhdet tulet laavun kotakeittiössä.

Tuli on aina hienoa katseltavaa. Ja se vieläpä lämmittääkin!
Tuli on aina hienoa katseltavaa. Ja se vieläpä lämmittääkin!

Loppuiltapäivän ohjelman muodostivat lumikenkäily Vuori-Kalajan jäällä, lumiveistäminen ja nokipannukahvit muurikkalettujen ja muiden herkkujen kera. Jo saapuessamme paikalle saimme lämpimiksemme mustaherukkamehua, ja energiaa tankkasimme suklaasta.

Tyylikkäät venäläisleidit Elena ja Irina veistämässä joulukuusta, jonka ympärillä muuten sitten myös tanssittiin ja laulettiin joku venäläinen joululaulu.
Tyylikkäät venäläisleidit Elena ja Irina veistämässä joulukuusta, jonka ympärillä muuten sitten myös tanssittiin ja laulettiin joku venäläinen joululaulu.

Lumikenkäilyosasto kävi tutustumassa Kalajanvuoren rinteisiin jäältä käsin, ja ovathan ne kalliot näyttäviä kun niitä pääsee katselemaan ihan kosketusetäisyydeltä.

Jyrkänteen juurella opas Virve, Kiehtova Maisema -hankkeen projektipäällikkö Rositsa eli Rossi, Agnes, Freddy ja Aleksei.
Jyrkänteen juurella opas Virve, Kiehtova Maisema -hankkeen projektipäällikkö Rositsa eli Rossi, Agnes, Freddy ja Aleksei.
Utriaisen Markku tekemässä viime silauksia tarjoiluihin kotalaavulla Virven ohjatessa lumikenkäilijöitä.
Utriaisen Markku tekemässä viime silauksia tarjoiluihin kotalaavulla Virven ohjatessa lumikenkäilijöitä.

Illan jo pimettyä kokoonnuimme kotalaavulle ruokailemaan, eli paistamaan lihaisaa makkaraa – jota saattoi paistaa myös Markun veistämän lumisohvan edessä olevalla tulipaikalla – sekä nautiskelemaan kylmäsavulohesta, ruisleivästä, härkäleikkeleestä, Markun tekemästä hillosta ja tietysti tuoreeltaan paistetuista letuista ja kahvista. Kyllä kelpasi!

Kaikki kiva loppuu aikanaan

Matkanjärjestäjien oli päästävä ehdottomasti lähtemään Kuopion lentokentälle tasan klo 17 reikäjuusto, joten viimeiset letut ja kahvit piti vetää käytännössä henkeen. Onneksi kuitenkin matkaa kodalta parkkipaikalle oli vain vajaa kilometri, joka harpottiin miehekästä vauhtia otsalamppujen valossa.

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, sanotaan. Ja talvet pimeitä ja pitkiä. Otsavalot ovatkin siis paikallaan.
Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, sanotaan. Ja talvet pimeitä ja pitkiä. Otsavalot ovatkin siis paikallaan.

Parkkipaikalle päästyämme toivottelin matkanjärjestäjille turvallista paluumatkaa kiittäen samalla omasta puolestani mukavista päivistä yhdessä. Linja-auto oli jo odottelemassa matkalaisia viedäkseen heidät varmalla kyydillä lentokentälle ja siitä kohti Helsinkiä ja uusia seikkailuja.

Itselleni ainakin jäi hyvät muistot näistä päivistä, ja toivon mukaan myös matkanjärjestäjävieraatkin tykkäsivät vierailustaan ja käyntikohteista.

Asiat sujuivat mielestäni varsin hyvin, vaikka kehittämisen varaakin toki jäi. Joka tapauksessa kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä, toiminta oli turvallista ja asiallista, ja asiakkaiden tarpeet ja toiveet pyrittiin ottamaan huomioon niin hyvin kuin mahdollista.  Se, mihin meikäläisen rallienglanti ei pystynyt, hoidettiin sitten hymyllä ja huumorilla, kuten näissä piireissä joskus joutuu tekemään.

Toivottavasti matkanjärjestäjät saivat alueemme tarjonnasta positiivisen kuvan ja voivat suositella kohteita ja palveluja omille asiakkailleen. Omasta puolestani ainakin voin suositella jokaista paikkaa, jossa olin mukana ja kiittää samalla kaikkia yhteistyötahoja!

 

Johan oli joulumarkkinat Juonolan tilalla Konnevedellä!


Jouluun aikaa enää vain viikon päivät, ja joulumieli hiipii itse kullakin tupaan kuin tonttu varpahillaan. Vilskettä on ollut sekä Joulupukin pajassa, että Juonolan tilalla Konneveden Lahdenkyläntiellä, jossa kiireiset valmistelut huipentuivat hienoihin joulumarkkinoihin 17. joulukuuta 2016.

Markkinameininkiä tiedossa!
Markkinameininkiä tiedossa!

Juonolan tilan toiminta nimenomaan lihakarjatilana on suhteellisen tuoretta, sillä tila siirtyi maidontuotannosta lihakarjan kasvatukseen vasta vuonna 2012. Sukupolvenvaihdoksen seurauksena tilaa pitävät nykyään Antti Hytönen ja Piia Kauppinen vain noin 2,5 kilometrin päässä Konneveden keskustasta.

Säänhaltija oli loihtinut markkinapäiväksi kelpo kelit.
Säänhaltija oli loihtinut markkinapäiväksi kelpo kelit.

Läksin minäkin markkinoille Juonolaan, ja saapuessani paikalle hieman yhdentoista jälkeen, tilan pihamaalla oli jo kymmeniä autoja ja ihmisiäkin vaikka millä ja mitalla. Savusaunakin oli laitettu malliksi päälle.

Runsain mitoin isompaa ja pienempää markkinaväkeä oli saapunut paikalle.
Runsain mitoin isompaa ja pienempää markkinaväkeä oli saapunut paikalle.

Tilan pihapiirissä oli myynnissä erilaisia kalatuotteita, kuten kylmä- ja lämminsavulohta sekä graavilohta ja mätiä. Kalatuotteiden valmistajina olivat Konneveden Kala sekä Konneveden Luontopalvelut, ja itse raaka-aineet tietysti läheltä hankittuna.

Kalapöydänkin luona käytiin ahkerasti. Myyntivuorossa Mari Pynnönen.
Kalapöydänkin luona käytiin ahkerasti. Myyntivuorossa ”Mari” Puttonen.

Juonolan ”pihvipuoti” veti sekin asiakkaita kuin loton jättipotti veikkaajia, ja ovella oli jatkuvasti useamman ihmisen jono sekä saman verran väkeä sisäpuolella.

Tilan emäntä sai tehdä kauppaa hiki tonttulakissa.
Tilan emäntä sai tehdä kauppaa hiki tonttulakissa.

Kylmiöstä löytyi jos jonkinlaista lihatuotetta paistista entrcote’en, nakeista grillimakkaroihin, ja muista hyllyistä lihasäilykkeitä sekä Juonolan ”metukkaa”, joka taisi mennä loppuun ensimmäisten parinkymmenen minuutin aikana. Lisäksi tarjolla oli Laukaan Äijälässä sijaitsevan Niemelän Lammastilan lammassäilykkeitä.

Tilan tuotteet eivät pitkään hyllyssä roiku.
Lihasäilykkeetkään eivät pitkään hyllyssä roiku.

Juonolan päärakennukseen virtasi niin ikään jatkuvasti porukkaa, sillä sisällä tuvassa oli niin käsityö- ja lahjatavaramyyntiä kuin lämmintä kalakeittoa, kahvia, mehua, rieskaa, joulutorttuja ja muita leivonnaisia.

Oli ilo nähdä, miten Konnevedellä yrittäjät ovat saaneet yhteiseen tapahtumaan paljon tuotteitaan ja palveluitaan esille, sillä esimerkiksi kalakeiton keittäjänä ja tarjoajana oli eräruokapalvelu Ilonen Hauki (kyllä: ilonen) keittokauhan varressa omistajansa Mari Olkola.

Soppaa myytiin sen kun ehti kauhoa.
Soppaa myytiin sen kun ehti kauhoa.

Myyntipöydillä oli lukemattomia tuotteita ja hienoja käsitöitä moneen makuun. Joulun alla varmasti moni löysi markkinoilta hyviä lahjoja tai lahjavinkkejä.

Mm. Ruotajärven tila oli paikalla esittelemässä lampaantaljoja. Taustalla Ilosen Hauen Mari Olkola.
Mm. Ruotajärven tila oli paikalla esittelemässä lampaantaljoja ja muita lahjatuotteita.

Tuvassa oli tunnelmaa, jota lisäsi vielä upeasti ikkunoista sisään paistanut joulukuun aurinko. Pienet tontutkin paistattelivat auringon säteiden loisteessa tyytyväisinä.

Nämä tontut olivat Lyhtytalon valikoimista.
Nämä tontut olivat Lyhtytalon valikoimista.

Tunnettu konnevetinen batiikkitaiteilija Sirpa Hasa oli myös lähettänyt monipuolisen valikoiman tuotteitaan esille, vaikka ei henkilökohtaisesti päässytkään tulemaan paikalle.

Myynnissä oli mm. yksilöllisiä kankaita ja tarjottimia.
Myynnissä oli mm. yksilöllisiä kankaita ja tarjottimia.

Muista paikalla olleista markkinayrityksistä ja tuotteista mainittakoon mm. suonenjokelaisen Peltolan tilan homejuusto ja kirnuvoi Konnevedellä toimivan Mieron Pavun ja Pitojen jälleenmyymänä (tieto joulumarkkinoiden infosivuilta) sekä konnevetinen sisustus- ja käsityöliike Hilma ja Onni.

Juonolan tilalla joulumarkkinat ovat epäilemättä tilanomistajille ja muillekin yrittäjille yksi vuoden kiireisimmistä päivistä, eikä hikipisaroilta varmasti säästytä. Ruoanvalmistusta, leivontaa, koristelua, pöytien laittoa, kahvin keittoa ja leppoisaa juttelua ja yhdessäoloa sekä yhdessä tekemistä ihmisten kesken – tätähän se joulun aika on.

Eihän se ole joulu(markkina) eikä mikään ilman joulutorttuja!
Eihän se ole joulu(markkina) eikä mikään ilman joulutorttuja!

Hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään, ja toivottavasti näitä tulee Konnevedellekin aina vain enemmän ja useammin. Yhteistyössä on selvästi voimaa, ja tällä keinoin sitä paikallista yrittäjyyttä tuetaan sekä tehdään yrityksiä, yrittäjiä ja koko aluetta tunnetuksi!

 

Vierailulla Savon suurimmassa eräkaupassa Onegearissa


Tervon Lohimaassa järjestettiin loppukesästä messut, joilla tutustuin sattumalta Savon suurimman eräkaupan Onegearin toimitusjohtajaan Juha Tissariin. Siinä sitten jutellessamme ehdotin, että jos jossakin vaiheessa voisin tulla vierailulle Onegearin Pielavedellä sijaitsevaan kivijalkaliikkeeseen. Itse asiassa tarkoitus oli saada eräopasopiskelijaporukastamme väkeä myös mukaan, mutta erilaisten esteellisyyksien johdosta delegaatiomme kutistui yhteen henkilöön.

Vaan eipä siinä mitään, ajomatka Konnevedeltä Pielavedelle oli pelkkää juhlaa; vaikka matka olikin aika pitkä ja navitaattorin laskelmoimat tiet mutkaisia ja lumisia, sää oli marraskuun sääksi aivan loistava ja maisemat sen mukaisia.

Mm. Karttulan kohdilla kaunista.
Mm. Karttulan kohdilla kaunista.

Onegearin kivijalkaliike oli vastikään muuttanut aiemmista tiloistaan Puistotien toiselle puolelle S-Marketin alakertaan, jossa oli neliöitä lähemmäs 600 verrattuna aiempaan reiluun pariin sataan.

Onegear löytyy nyt osoitteesta Puistotie 19.
Onegear löytyy nyt osoitteesta Puistotie 19.

Liike oli periaatteessa jo auki, mutta vielä vierailupäivänä vasta osa artikkeleista oli hyllyissä. Virallisesti liike avataan myöhemmin. Juha Tissari olikin täydessä työn touhussa kokoamassa tuotehyllyjä, mutta hänellä oli kuitenkin aikaa esitellä Onegearin tiloja ja tuotteita.

onegear-3537
Vaatepuolen hyllyt ja rekit alkoivat olla hyvällä mallilla.

Vaatepuolella hyllyissä ja rekeissä oli jo mukavasti tuotteita esillä, ja valikoimasta löytyivät mm. Patagonia, Sasta, Orvis, Härkilä, Chevalier ja monet muut. Ilahduttavaa oli huomata, että vaatteiden väreissä on mahtavasti valinnanvaraa ja että myös perheen pienimmille (ja todella pienille) löytyy tuotteita.

Väreissä löytyy, ja myös pikkuiset on otettu huomioon.
Väreissä löytyy, ja myös pikkuiset on otettu huomioon.

Vaikkapa Patagonian värikkäät toppahaalarit ovat piristävä näky, ja on merkillä aikuistenkin valikoimassa monen väristä paitaa, takkia ja muuta kampetta.

onegear-3536
Kuoritakit ovat kevyitä ja suojaavat tuulelta ja kosteudelta, ja niiden alle voi pukea vaikka lämpimän fleecen.

Erilaiset flanellipaidat näyttävät olevan edelleen suosiossa, ja niistäkin löytyy monenlaista mallia ja väriä eri valmistajilta. Esimerkiksi kalastajien mieltä (ja kehoa) saattaisi lämmittää Sastan Riihi-paita.

onegear-3543
Riihi-paitaa tituleerataan myös ”peltipaidaksi” inttityyliin, vaikka se onkin kaukana tornifirman harmaasta pakkopaitakuosista.

Vaatteissa mennään päällyskerroksista alaspäin alusvaatteisiin, ja niissä hyllystä löytyy vaikkapa kotimaisen Svalan (peukut sille!) laadukkaita alusasuja.

Svalan kerrastot ovat kaksikerroksisia: sisäkerros polypropyleeniä ja ulkokerros merinovillaa.
Svalan kerrastot ovat kaksikerroksisia: sisäkerros polypropyleeniä ja ulkokerros merinovillaa.

Tarvikeosastolta Juha esitteli muutaman tuotteen, jotka kannattaa tässäkin yhteydessä mainita.

Tästä löytyy kampetta joko lahjaksi tai suoraan käyttöön.
Tästä löytyy kampetta joko lahjaksi tai suoraan käyttöön.

Vaikka sienestyskausi taitaa tämän vuoden osalta olla rapsuteltu, niin ensi vuotta ajatellen voi jo alkaa miettiä varusteita vaikka ostettavaksi pukinkonttiin. Jyväskylästä ponnistaa nimittäin Laatupuukko-niminen yritys, jonka repertuaarista löytyy mm. sieniveitsi, jonka tuppi on mielenkiintoinen, sillä se on valmistettu huovuttamalla. Muutkin materiaalit ovat mahdollisimman luonnollisia ja tuote tietysti käsityötä.

Värikkäät ja huovutetut tupet ovat todella pirteitä ja ekologisia.
Värikkäät ja huovutetut sieniveitsien tupet ovat todella pirteitä ja ekologisia.

Eräänlainen pieni kuriositeetti oli mielestäni veikeässä pienessä nahkakotelossa tuleva Trangian valmistama retkipannu, jota myydään tässä yhteydessä ruotsalaisen Lemmel-tuotemerkin alla.

Lemmel-tuotemerkiltä löytyy myös "maailman parasta pannukahvia", jota tuolla pannulla voi keittää.
Lemmel-tuotemerkiltä löytyy myös ”maailman parasta pannukahvia”, jota tuolla pannulla voi keittää.

Yksi kysytyimmistä tuotteista Onegearilla on Eskobag-merkkinen nahkalaukku, joka on todella vahvaa suomalaista käsityötä. Eskobagin valikoimista löytyy tällä hetkellä niin erä- kuin bisnesjoreille sopivat mallit. Bisnesmallin musta nahka on tyylikäs käyttöön kuin käyttöön, ja outdoor-versio menee luontevasti retropuolelle että hujahtaa.

Bisnes-bägissä on tietysti sisällä oma lokeronsa läppärille ja muillekin olennaisille varusteille, kestävät metalliosat, kahva ja olkahihna.
Eskobagin bisnesmallissa on tietysti sisällä oma lokeronsa läppärille ja muillekin olennaisille varusteille, molemmissa luonnollisesti kestävät metalliosat, kahva ja olkahihna.

Onhan siinä tavarata kerrakseen, ja monelle löytyy varmasti oma tuotteensa laajasta valikoimasta.

Onegearin taustaa

Onegearin toimitusjohtaja ja perustaja Juha Tissari perusti vuonna 2008 englanninkielisen kalastusaiheisen Chasing Silver -lehden, jota nykyään julkaisee ja kustantaa tamperelainen Low-High Media. Chasing Silverin alkuajoilta on peräisin nykyäänkin tiiviisti jatkuva yhteistyö Patagonia-tuotemerkin kanssa.

Tissari toimi myös Pohjolan Perhokalastaja -lehden päätoimittajana vuosina 2010–2015, jonka jälkeen Onegear alkoi konkretisoitua. Onegearin Tissari käynnisti vuonna 2015, ja lähi- ja etäisemmänkin tulevaisuuden kehityssuunnitelmia on kovasti mietitty.

Tissarin luotsaaman Onegearin toiminta-ajatuksena on tarjota hyvää palvelua ja laadukkaita tuotteita asiakkaille kestävän kehityksen filosofialla ja ekologisia arvoja korostaen. Tavarantoimittajat ja valmistajat on pyritty niin ikään valikoimaan samalla periaatteella, eli kestävien arvojen ja tuotantomenetelmien perusteella.

Onegearilla suositaan ja suositellaan ekologisesti tuotettuja ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäviä tuotteita.
Onegearilla suositaan ja suositellaan ekologisesti tuotettuja ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäviä tuotteita.

Pielavedellä sijaitsevan kivijalkaliikkeen lisäksi Onegearilla on kattava verkkokauppa, ja yrityksen politiikan mukaan tarjolla pyritään pitämään mahdollisimman laaja valikoima tuotteita, jotta asiakkaan ei tarvitse lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan. Jos jotakin ei ole juuri saatavilla, se tilataan mahdollisimman nopealla toimitusajalla.

Kalastuksen, metsästyksen, retkeilyn ja vapaa-ajan varusteissa hyvä saatavuus ja monipuolinen valikoima sekä asiantunteva palvelu ovatkin hyvän asiakaskokemuksen kulmakivet. Minullekin jäi vierailusta ja koko päivästä oikein positiivinen vaikutelma.

Tässä lopussa on pieni lista jutussa mainituista tuotemerkeistä ja valmistajista, jotka edustavat vain murto-osaa Onegearin valikoimista löytyviä merkkejä ja valmistajia.