Aihearkisto: Kalastus ja metsästys

Kalankasvattajien jokasyksyinen savotta


Sanon heti alkuun, että en ole mikään oikea kalamies ja kalastusaiheiden asiantuntija (ja sen kyllä huomaa). Siksipä tämäkin juttu pohjautuu kuvia lukuun ottamatta lähdeaineistoon. Siitä huolimatta ajattelinpa pienen horinan kirjoittaa, kun kohdalle sattui – nimittäin tilaus mennä kuvaamaan taimenen poikasten rasvaevän leikkuuta. Tämä kirjoitus on vain kuvaus tapahtumasta ja yleisesti rasvaevän leikkauksesta, eikä sen ole tarkoitus olla kannanotto kalastonhoidollisten toimenpiteiden, järvilohen ja -taimenen suojelun ja vastuullisen kalastuksen puolesta tai sitä vastaan.

Taimenhan on komia kala jo poikasena, ja sitä komiammaksi se vain tulee, mitä isommaksi kasvaa. Eipä ihme, että se on haluttu kala monen kalastajan mielestä. Niinpä sitä on kalastettukin paljon.

Taimenen poikasia, joilta ei vielä ole rasvaevää leikattu. Oikeanpuoleisimman poikasen rasvaevä näkyy selvästi punaisena.

Järvitaimenen, kuten muutkin lohikalat, tunnistaa hyvin kalan selässä olevasta ns. rasvaevästä. Järvilohen ja -taimenen rasvaeviä on leikattu niin Suomessa kuin Ruotsissa jo pitkään. Leikkauksen tarkoitus on auttaa kalastajia erottamaan luontaisesti lisääntyneet kalat kasvatuskaloista, ja sellaiset kalat, joilla on rasvaevä tallella, tulisi suositusten mukaan laskea takaisin vesistöön kasvamaan ja lisääntymään luonnonmukaisesti (mm. Kalastus.com).

Villiä järvitaimenta halutaan suojella myös Rautalammin reitin vesistöissä. Rasvaeväleikkaukset kuuluvat uhanalaisten kalalajien suojelutoimenpiteisiin. Muita suojelutoimenpiteitä ovat mm. alamittarajoitukset, väkäsettömien koukkujen käyttäminen, kahluurajoitukset jne. Tarkempia tietoja järvitaimenesta ja sen eteen tehtävästä työstä voi lukea Konneveden kalantutkimus ry:n Järvitaimenesitteestä.

Ei hätäisen hommaa

Olimme sopineet, että ilmestyn paikalle puolen päivän aikoihin. Jo silloin olivat talkoolaiset ennättäneet käsitellä lukuisia poikasia, mutta vielä niitä riitti. Olin kuulevinani, että yhden päivän aikana oli tarkoitus käsitellä noin 3 000 poikasta. Siinä sitä saa kynsisaksia nipsutella aika tovin. Rasvaevän leikkaus nimittäin tapahtui ihan tavallisilla pienillä ja käyräteräisillä kynsisaksilla.

Eväleikkaus on tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Ja aikaa vievää.

Kalanpoikaset nostettiin isommista altaista ns. anestesialiuokseen, jossa ne saivat olla ennen leikkaamista. Rauhoitettujen poikasten rasvaevien leikkaaminen on helpompaa mukavampaa niin leikkaajan kuin kalankin näkökulmasta.

Leikkaamisen ei ole todettu vallalla olevan tietouden mukaan aiheuttavan kaloille fyysisiä tai henkisiä vaurioita, mutta tähänkään asiaan en ota sen enempää kantaa, koska en ole kala tai kalantutkija. Näin kyllä itse, että leikkaajat olivat hyvin hellävaraisia ja tarkkoja kalojen kanssa. Samoin olin itsekin, vaikka leikkasin vain muutaman kalan rasvaevät, jotta pääsisin hommasta jyvälle.

Kalat ovat niin pieniä ja liukkaita, että piti olla varovainen, ettei puristaisi liikaa tai satuttaisi kaloja. Otteen piti silti olla napakka ja varma.

Evänleikkaus ei ole siis hätäisen hommaa, varsinkin, jos ja kun leikattavia yksilöitä on tuhansia. Samanlainen savotta on käynnissä monessa paikassa muuallakin Suomessa, ja Ruotsissahan rasvaeviä on leikattu esimerkiksi Vänern-järven alueella jo parisenkymmentä vuotta.

Jos järven nimi kuulostaa tutulta, se oli yksi perskoulun pakollisista litanioista, jotka piti muistaa, kun kysyttiin, mitkä ovat Ruotsin suurimmat järvet. Nehän olivat siis Vänern, Vättern, Hjälmaren ja Mälaren. Eipä sieltä maantiedon tunnilta paljon muuta sitten mieleen jäänytkään.

Kukahan taistelee tämänkin poikasen kanssa siiman toisessa päässä, jos kala pääsee kasvamaan saaliskokoon.

Liukuhihnatyötä

Rasvaevänleikkaus näytti hyvin pitkälti liukuhihnatyöltä, eli haavin käyttäjä (ei siis välttämättä haavimies) nosti poikaset ensin isosta verkkoaltaasta ”normaalivedestä” rauhoittavaan kylpyyn, minkä jälkeen poikaset jaettiin leikkaajille, jotka puolestaan siirtivät leikatut poikaset uuteen vesiastiaan. Tästä astiasta ne kaadettiin takaisin toiseen isoon verkkoaltaaseen, josta lopulta matka jatkui lopulliseen istutuspaikkaan. Hyvin näyttivät virkoavan vaikka olivat hetken olleet pökerryksissäkin.

Sinne meni taas vadillinen.

Leikkaajat puolestaan leikkasivat sen kuin ehtivät. Pidettinhän me kumminkin välissä lounastauko maittavan lohisopan kyydittämänä, mutta saksien napsutus jatkui muulla poppoolla vielä pitkälle iltaan senkin jälkeen, kun minä poistuin paikalta.

Kestävää kalastusta

Melko tuore kalastuslaki ja kalastusasetus säätelevät kalastusta koko maassa monella tavalla. Joidenkin mielestä ehkä liiankin tiukasti – joidenkin mielestä ei siltikään tarpeeksi – mutta tähänkään asiaan en ota kantaa puoleen tai toiseen. Kalastusasetuksessa mainitaan myös rasvaevän leikkaus.

Jotta siis luonnollisesti kasvaneet ja lisääntyneet arvokalat voitaisiin erottaa kasvatetuista ja päästää takaisin vesistöön, jos niitä sattuu saaliiksi saamaan, on rasvaevän leikkaus tarpeen. Tutkimuksissa on havaittu, että rasvaevättömät kalat erottaa yleensä selkeästi rasvaevällisistä, vaikka poikkeuksiakin on.

Jos siis siiman toisesta päästä löytyy uhanalainen kalalaji, jolla on selkeästi rasvaevä paikallaan, se on parasta laskea takaisin veteen. Vapauttamista ei kuitenkaan voi tehdä miten sattuu, vaan siihenkin on olemassa hyvät ohjeet ja suositukset esimerkiksi Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestöllä. Samasta aiheesta löytyy myös YLE:n artikkeli.

Mielenkiintoinen kokemus

Enpä tosiaan ollut aiemmin rasvaevän leikkuuta nähnyt saati päässyt tekemään. Mielenkiinto hommaan kuitenkin syttyi, ja jos jotakin talkootyötä pitäisi valita tekevänsä, niin ei tuo pikkusaksien nipsuttelu siitä raskaimmasta päästä kaiketi ole. Ja onhan siitä eittämättä hyötyäkin järviemme ja jokiemme komistuksille ja tottakai myös kaloille.

Jos jutussa on asiavirheitä, korjaan ne mieluusti. Oppihan se sorsanpoikakin uimaan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Mainokset