Piruko näitä säitä vaivaa


Kun ei ole juuri nyt retkijuttua minkäänsorttista kirjoitettavaksi, kirjoitetaan vaikka säästä. Siitähän ei ole missään vielä puhuttukaan, eikä varsinkaan tänä vuonna. Vuoden 2019 loppupuolta ja vuoden 2020 alkupuolta on vaivannut sama ongelma, eli eteläisen ja keskisen Suomen vähäinen (tai oikeastaan paikoin jopa olematon) lumimäärä. Lämpötilat ovat enimmäkseen pyörineet nollassa tai sen yläpuolella, eikä mitään perinteisiäJatka lukemista ”Piruko näitä säitä vaivaa”

Advertisement

Konnevedellä taimia tonttiin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi!


Terve, metsä, terve, vuori, terve, metsän ruhtinas! Täs on poikas uljas, nuori; esiin käy hän, voimaa täys, kuin tuima tunturin tuuli. Mietin taas, millähän tekstinpätkällä aloittaisi tämän horinan. Koska oma runosuoneni on kohjuinen, tuumailin että parempi lienee käyttää oikean runoilijan materiaalia, joka sopisi tähän tarkoitukseen. Aleksis Kiven runostahan tuo on tuo ensimmäinen säe. Ehkä artikkelikuvaa katsomallaJatka lukemista ”Konnevedellä taimia tonttiin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi!”

Hiljaiset metsät


Kuuntelin viime keväänä mielenkiinnolla varpuspöllön punatulkkumaista vihellystä lähimetsässä. Samoin kuulostelin helmipöllön puputusta, joka kuului jostakin kauempaa. Tyynellä ja kirkkaalla säällä helmipöllönkin karjuminen kantaa yllättävän pitkälle. Mutta tänä keväänä metsä on hiljainen. Ei kuulu kumpaakaan, mikä ei välttämättä ole ihme, sillä esimerkiksi juuri helmipöllö (Aegolius funereus) kärsii vanhojen havumetsien katoamisesta. Ja nimenomaan tuollaiset vanhat havumetsät itsessään katoavatJatka lukemista ”Hiljaiset metsät”