Hieman erikoisempaa /settiä joulun kahvipöytään: kuivalihajoulutortut


Ihan lyhyesti vaan tulin kertomaan, että sitten kun on perinteiset luumu- ja omppomarmeladitäytteet sekä vihreät kuugelit, kettukarkit, ja mitä niitä nyt onkaan, kokeiltu, niin tässä vielä yksi täyte-ehdotus joulun kahvipöydän kunkkuun, eli joulutorttuihin. Nimittäin kuivaliharouhe.

Resepti on yksinkertaisuudessaan nerokas: otetaan ensin sulamaan pakkasesta pellin täydeltä torttutaikinalevyjä. Jo heti alkuunsa tulee kuitenkin sellainen kestävän kehityksen vinkki, että ostakaa mieluummin ihan oikeaa voitaikinaa, sillä siinä ei ole palmuöljyä.

Sitä mielestäni helvetin seitsemänneltä kehältä kotoisin olevaa keksintöä on nimittäin melkeinpä joka paikassa, kuten torttutaikinoissa, piparitaikinoissa, ja vaikka missä. Katsokaa vaikka tuoteselostuksia, niin saatatte yllättyä. ”Say goodbye to rainforests”…

Toiseksi, täytetään tortut kuivaliharouheella. Tässä tapauksessa käytin (tämä idea on muuten jo parin joulun takaa) Kuivalihakundin Ronski Rouhe -kuivalihamurua. Sen jälkeen iskeekin dementia, eli en ihan millilleen muista, mitä sen sekaan piti laittaa, sillä pelkiltäänhän se ei tortun päällä pysy. Saatoinpa jopa sekoittaa rouheen kuusenkerkkäsiirapin kanssa sellaiseksi napakaksi massaksi. Jotakin sidostainetta siinä tarvitaan joka tapauksessa.

Itse asiassa en muista, olenko näistä tortuista aiemmin jo kirjoittanutkin, mutta koska en omien horinoiden seasta juttua löytänyt, niin en kai sitten ole…

Kuivaliharouheessa on yleensä mukana isompiakin sattumia, mutta on siellä myös ihan jauhomaista tavaraa, joten täysin homogeeninen se ei ole. Eli raekoko vaihtelee. Isompia lastuja voi vaikka napsia kuormasta suuhunsa tai sitten pistää ne vaikka yleiskoneella vielä pienemmiksi.

Kuivaliharouhettahan pitäisi muuten vielä liottaa pienessä vesimäärässä, että se ottaisi itseensä sen veden, mitä siitä on kuivatessa poistettu ja turpoaisi. Enpä tainnut sitä jaksaa odotella, vaan sekoitin rouheen siirapin kanssa samoin tein. Jos vielä erikoisempaa lopputulosta hakee, voihan sen lihamurun liottaa vaikka maustetussa rommissa – tuskinpa se siitä ainakaan huonommaksi muuttuu. Tosin esimerkiksi savunmakuinen rouhe on jo itsessään mielestäni riittävän eksoottista torttuihin. Kokeilkaa vain rohkeasti, sillä vain mielikuvitus on jarruna!

Kun torttutaikinalevyt on muotoiltu halutun tortun muotoon (niitäkin vaihtoehtoja on nykyään paljon muitakin kuin perinteinen tuuliviirimalli), sitten vaan massaa tortun päälle (tai sisään, kuka mitenkin on tottunut tekemään) ja paistetaan n. 200 astetta länsilounaaseen sopivan ruskeiksi. Tai voi ne jättää vaaleammiksikin, jos tahtoo.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää joulua ja parempaa – ja toivottavasti koronatonta – uutta vuotta! Jospa sitä joitakin horinoita taas ensi vuonna jaksaisi kirjoittaa.

Pitsastelua


Näin sitä vaan puoli vuotta vilahti kun taas kynän ääreen päästiin. Eipä ole tänä kesänä oikein tullut luolailtua eikä kummoisesti ole seikkailua muutenkaan elämään mahtunut, vaikka onhan tämä koko elämä sellaista seikkailua aina välillä. Mutta heti asiaan, ennen kuin eväät jäähtyy, eli tällä(kin) kerralla vuorossa retkiruokajuttua. Viimeksi oli retkihampparit; nyt onkin sitten retkipitsat.

Innostuin kokeilemaan, miten kuivatut kasvikset ja kuivalihamuru toimivat pitsassa, koska ainakin pitämälläni retkiruokakurssilla niistä tuli varsin hyvä keitto. Kasviksiahan voi kuivata itse – ja kannattaakin – koska kuivaamisella säästää rahaa, tilaa sekä painoa, koska kasvisten paino putoaa kuivattaessa merkittävästi. Esimerkiksi kilosta porkkanaa tulee alle 100 g kuivattua porkkanaa. Vastaavasti kokolihan kuivauksessa 1 kg lihaa kitistyy noin kolmannekseen. Vaikka olenkin kuivannut paljon lihaa ja muutakin tämän kesän aikana (selittää osan tuosta kirjoittamisen vähyydestä), tässä reseptissä on käytetty kaupasta ostettua kuivalihaa sekä kasviksia. Blogissa mainitut tuotenimet ja niiden valmistajat eivät ole sponsoroineet juttua.

Mitä tarvitaan

Kuivatuissa vihanneksissa on itsessään jo melkoisen voimakas aromi, ja Tex-Mex-juustoraasteessa mausteita (mm. chili, jalapeno, persilja ja ”aromit”), joten mitään pitsamaustetta tms. ei tähän reseptiin tule, vaikka tietenkin sitä saapi maustaa itse sillä tavalla kuin haluaa, jos meinaa näitä tehdä.

Esivalmistelut

Koska kuivatuista raaka-aineista on poistettu vesi, vesi pitää ruoanlaittoa varten saada aineksiin takaisin. Siksipä sekä kuivatut kasvikset että kuivaliha täytyy liottaa vedessä ennen käyttöä. Mitä pidempi liotusaika, sen enemmän raaka-aineet ottavat itseensä takaisin vettä. Retkiruokaohjeissa nyrkki silmään -sääntönä on yleensä, että esim. vaelluksella seuraavan ruokailun aineet laitetaan likoamaan edellisen ruokailun yhteydessä, eli vähintään 2 tuntia ennen valmistusta. Kuivalihan ja kasvikset voi liottaa samassakin astiassa, mutta kun minulla oli varattuna kippoja tätä varten, liotin ne omissa astioissaan.

Kuvan kuksa on 2 dl vetoinen, joten noin 2 dl voi laittaa likoamaan – ja sehän on vain murto-osa 200 g kuivakasvispussin määrästä. Vertailun vuoksi esim. Kupilkan kuksan vetoisuus on 3 dl. Toisessa kuvassa näkyvän Kelly Kettlen teräskattilan tilavuus on 1 litra. Käytä liottamiseen suurin piirtein sama määrä tai vähän enemmän vettä kuin käytät kuiva-ainetta.

Koska kuiva-aineet siis vaativat pitkähkön liotusajan, sinä aikana ehtii tehdä vaikka mitä. Eli pikakelataan siihen vaiheeseen, kun kuiva-aineet ovat imeneet itseensä vettä ja turvonneet (itse asiassa liha ei juuri näyttänyt turpoavan), onkin aika alkaa valmistaa itse pitsoja.

Tätä ennen ollaan tietenkin tehty jo tulet ja katsottu tarpeelliset pannut ja kattilat esille. Oma retkikeittiöni oli tälläkin kertaa Muurikan kotakeittiö ja koska oltiin omissa oloissa ja ei-nyt-ihan-niin-umpikaseikossa-erämaassa, pystyin käyttämään ronskimpia ruoanvalmistusastioita kuin olisi mahdollista vaelluksella tai ylipäänsä kannattaa patikalle varata. Nämäkin pitsat kuitenkin voi valmistaa ihan Trangialla, kaasulla tai avotulella ja aika pienin astiavarastoin; suurimpana erona tietysti, että kerralla ei välttämättä pysty valmistamaan näin isoa erää (tässä reseptissä 6 annoskokoista pikkupitsaa).

Valmistustapahtuma

Kaadetaan kuivattujen kasvisten liotusvesi pois varoen kaatamasta mukana myös itse kasviksia, mutta säilytetään kuivalihan liotusvesi ja kipataan sekä kasvikset että liha liemineen oliiviöljytilkkasella voidellulle pannulle kypsymään. Sekoitellaan kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.

Kuvasta näkyy hyvin, miten kasvikset ovat turvonneet käytännössä tuoreen kokoisiksi. Ne eivät ole kuitenkaan liotuksessa kypsyneet, joten niitä pitää kypsentää pannulla aikansa.

Kasvis-lihaseos voi porista hiljaisella tulella sen aikaa, kun laitetaan 6 kpl rieskoja uunipannun ritilälle, voidellaan rieskapalat oliiviöljyllä ja levitetään paloille tomaattisosetta tasaisesti niin reunaan kuin mahdollista. Kun seos on valmis levitettäväksi rieskojen päälle, niin tehdään.

Täytettä saa olla reilusti, että nälkä lähtee. Noin 2 dl kuivattuja kasviksia ja 2 dl kuivalihamurua riittää juuri sopivasti kuudelle pienelle rieskalle.

Vielä pussillinen juustoraastetta niskaan, niin homma alkaa olla paistamista vaille siinä. 150 gramman pussi menee tuohon kokonaan, eikä juustoa todellakaan kannata säästellä, sillä kunnon kuorrutuskerros mm. säilyttää täytteen mehevyyden.

Juustoa ei voi olla koskaan liikaa.

Käyttämässäni uunipannussa on kätevä ritilä, joten pitsat eivät ota pannun pohjaan kiinni eivätkä näin ollen pala niin helposti. Lieska pannun alla saa olla maltillinen, etteivät pala muutenkaan. Kansi päälle ja paistumaan noin 10 minuutiksi. Välillä kannattaa kurkistaa kannen alle, onko juusto sulanut riittävästi ja ettei pohja tummu alta liikaa. Kun pohja on sivelty oliiviöljyllä ja täytteessä on vielä kuitenkin jonkin verran kosteutta, pohja ei pääse kuivumaan liian äkkiä ennen kuin juusto on sulanut ja saanut väriä.

Alkaapi olla syöntikunnossa.

Pitsojen kyytihenkilöksi näin sukupuolineutraalina aikana riittää raikas vesi, ja voihan sitä tempaista nokipannukahvit sitten jälkkäriksi, jos vielä jotakin tuntuu jääneen puuttumaan.

”Lautaset jonoon!” sanoi mummo aikoinaan.

Jos aivan rehellisiä ollaan, niin eihän tämä mikään reppuretkeilijän resepti ole, jos on pataa ja pannua ja kotakeittiötä ja sun muuta. Yhdelle tai kahdelle syöjälle kerrallaan tämän kyllä tekee tosiaan vaikka Trangialla. Ja ilman muuta kannattaa kuivata kasvikset itse, vaikka tuollainen muutaman euron kuivavihannespussi ei viekään vararikkoon. Itse kuivaamalla varmistaa ainakin, että raaka-aineet ovat kotimaisia. Moni kuivattaa myös juustoraastetta sekä tomaattisosetta; niiden kuivaamiseen löytyy hyviä ohjeita netistä sekä retkiruokakirjoista. Myös pitsapohjan voi tehdä itse, joten ei tämän niin kaupallinen tuotos tarvitse olla.

Hyvä ruoka, parempi retki: BBQ-savulohihampurilaiset


Meinasin kirjoittaa pyöräilyaiheisen jutun, mutta päätin siirtää sen myöhempään ajankohtaan. Tehdään se sitten, kun vähän tiet kuivuvat ja kelit lämpenevät. Eipä silti, eilen ei päässyt vilu kapajamaan, kun ”kartoitin” erästä potentiaalista pyöräilyreittiä Rautalammilla. Ulkolämpötila oli vain noin +5 ja vähän luntakin heitteli, mutta pyörän selässä ei palellut.

Kun reitti oli tunkattu läpi, oli hyvä syy alkaa herkutella. Alun perin ajatuksena oli tehdä savukalaa ja pannujuureksia, mutta niitä oli syöty jo useasti aiemmin, joten yleisön pyynnöstä päädyin kokeilemaan hampurilaisten valmistusta. Kala oli perinteisesti itse kalatiskiltä pyydettyä lohta ja sämpylät tavallisia kaupan pussisämpylöitä. Tässäpä reseptin tapainen:

BBQ-lohiburgerit (3 hengelle)

6 Voimallus-sämpylää*
1 kpl 1–1,2 kg kirjolohi (voit fileoida itse tai ostaa valmiina fileenä)
Heinz Chili Barbeque ”Spicy & Smokey” -kastiketta
Frisee-salaattia
Hellmanns’s-chilimajoneesia (”Fired by McIllhenny’s Tabasco Pepper Sauce”)
Viipalejuustoa (mieluiten cheddar)
Juoksevaa Oivariinia sämpylöiden paistamiseen

(Mainitut tuotemerkit eivät ole sponsoroineet blogijuttua)

Lisäksi tarvitaan tietysti jonkinlainen savustuslaatikko (ks. https://sinisenrepunkirous.com/2019/12/07/akaset-leivat/) ja savustuspurua (leppähake), sekä savustuslaatikon kansi. Kannen päälle voi laittaa vielä tiiliskivet painoks, että savu ja lämpö pysyy sisällä.

Valmistus ja valmistusaika

Savustuslaatikon pohjalle laitetaan ensin tietysti savustuspurua pari kourallista. Sitten kalafileet nahkapuoli alaspäin ritilälle ja voidellaan ne BBQ-kastikkeella kauttaaltaan. Laitoin kalafileisiin hyppysellisen hienoa suolaa hieman aikaisemmin, eikä enempää suolaa tarvita, koska sitä on BBQ-kastikkeessakin. Sitten vain laatikko tulille ja kansi päälle. Savustusaika vaihtelee noin 15–20 minuutin välillä. Kalaa voi kurkistaa josakin vartin kohdalla, mitä sille kuuluu. Parempi kuitenkin, että tulee kypsää kuin että jää vaillinaiseksi. Kalan voi ottaa tulilta pois ja jättää tekeytymään siksi aikaa, kun ruskistaa sämpylät ja lämmittää juuston.

Ruskistin sämpylät valurautapannulla reilussa rasvassa, jotta ne saisivat rapeutta ja väriä. Kun hampurilaisen pohjapuolisko oli alkanut saada väriä, laitoin juustoviipaleen sen päälle ja odottelin, että juusto alkaa sulaa. Eri juustolaadut sulavat eri tavalla, eli jos käyttää vaikka kevytemmentalia, se käyttäytyy hieman toiseen tapaan kuin vaikkapa sulatejuustotyyppinen cheddarsiivu.

Sitten kun sämpylät on ruskistettu, kasataan hampurilainen. Pinoamisjärjestyksen voi valita itse, mutta nyt oli järjestys seuraava: pohjasämpylä, juusto, kalapala, salaatti, chilimajoneesi, kansi. Ja mitäs sitten seuraavaksi? Eikun syömään!

Hampparin lisukkeet voi itse valita. Vielä en itse ole innostunut öljyn kanssa pelaamisesta retkiolosuhteissa, mutta ranskalaiset tai muut juurekset voi valmistaa kyllä vaikka pannulla. Kuukkeloimalla löytyy myös hyviä reseptejä vaikka hakusanoilla ”vaihtoehto ranskalaisille”.

Koska sämpylät olivat pienehköjä ja nälkä isohko, näitä meni sitten kaksi per ruokailija. Jälkkäriksi tehtiin lettuja. Eivätkä nekään syömättä jääneet 🙂

Hampurilaisten kokonaisvalmistusaika pl. kalan mahdollinen fileointi on noin 30 minuuttia, joten pitkään ei tarvitse nälkäisenä odotella. Lettujen paistoon menee sitten oma aikansa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: