”Kanootin kapean vesille laskin…”


Alkaa olla jo sen verran pitkät välit, kun jotakin tänne kirjoittaa, että täytyy ihan muistella, miten tämä homma toimii. Vaikka olen olevinani retkeilyihmisiä, niin en muista, minä kesänä retkeily olisi jäänyt niin vähiin kuin tänä kesänä. Onhan sitä tullut ulkoiltua ja pari yötä olevinaan nukuttuakin luonnon helmassa, mutta millekään vaellukselle ei ole ollut menemistä. ArkipäivätJatka lukemista ””Kanootin kapean vesille laskin…””

Advertisement

Mikäpä rauhoittaisi sielun paremmin kuin melonta


Auringon kimallus. Tuulenvireessä väräjävä vedenpinta. Isolumpeen valkoinen lyhty. Tumman vuorenrinteen juurella tyventä. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain melan ajoittainen loiskahdus. Elämä on tässä. Monenlaisia juttuja voi ihminen rauhoittuakseen tehdä. Eräs parhaimmista on omasta mielestäni liikkuminen vesillä. Vaikka olen metsässäkin kuin kerrassaan kirkossa, ehkä vielä astetta korkeammalle nousee kokemus rauhallisesta lipumisesta kanootissa pienellä erämaisella lammella. Vielä toistaiseksi eiJatka lukemista ”Mikäpä rauhoittaisi sielun paremmin kuin melonta”