Ei yksi pääsky pesää tee – vai tekeekö?


Kevät on tulossa, vaikka vielä on lunta ja pakkasta. Ainakin toistaiseksi se on sieltä juhannukseen mennessä tullut. Keväällä linnut alkavat innostua pesimäpuuhiin, ja mustarastas virittelee huiluaan jo metsässä, vaikka on kylmää ja talvisen oloista. Pesimisestä puheen ollen, seuraavana pientä fläspäkkiä muutaman vuoden taakse. Tai oikeastaan kuuden vuoden, sillä tämä tapahtui jo vuonna 2016. Meillä kunJatka lukemista ”Ei yksi pääsky pesää tee – vai tekeekö?”

Aaro hellaa koski ja runoili: ”Teitä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Ja oli oikeassa.


En yhtään ihmettele, että maamme maisemat ovat saaneet lukuisat runoilijamme, kirjailijamme ja taidemaalarimme tarttumaan kynään tai siveltimeen, ja lopputulos on ollut historiaa. Irtosipa itseltänikin männä keskiviikkona ”Metsän poika tahdon olla” omana sovituksena, kun seikkailin taas kerran Rautalammin Mustikkavuoren maisemissa. Kyseisen tempauksen historiallisuudesta ei ehkä kannata puhua. Huhtikuun puoliväliä melkeinpä eletään, mutta lunta on ja piisaaJatka lukemista ”Aaro hellaa koski ja runoili: ”Teitä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Ja oli oikeassa.”

Alceskurssilainen


Eilissä päivänä piti hoidella parit viralliset asiat, mutta niiden jälkeen kalenteri oli vapaa. Olinkin suunnitellut jo etukäteen meneväni tarkistamaan, mitä yhdessä vanhahkossa kuusimetsässä olisi; jos vaikka pöllöihin törmäisi. Tai kettuun. Tai metsäkauriiseen. Noita metsäkauriin jälkiä oli hangessa vähän siellä täällä, ja monia ”lukijoiden kuvia” näkyy televisiossa tänäkin keväänä, kun kauriit kerääntyvät pelloille ja ruokintapaikoille. KettukuviaJatka lukemista ”Alceskurssilainen”