Kuuntelin viime keväänä mielenkiinnolla varpuspöllön punatulkkumaista vihellystä lähimetsässä. Samoin kuulostelin helmipöllön puputusta, joka kuului jostakin kauempaa. Tyynellä ja kirkkaalla säällä helmipöllönkin karjuminen kantaa yllättävän pitkälle. Mutta tänä keväänä metsä on hiljainen. Ei kuulu kumpaakaan, mikä ei välttämättä ole ihme, sillä esimerkiksi juuri helmipöllö (Aegolius funereus) kärsii vanhojen havumetsien katoamisesta. Ja nimenomaan tuollaiset vanhat havumetsät itsessään katoavatJatka lukemista ”Hiljaiset metsät”