Mikäpä rauhoittaisi sielun paremmin kuin melonta


Auringon kimallus. Tuulenvireessä väräjävä vedenpinta. Isolumpeen valkoinen lyhty. Tumman vuorenrinteen juurella tyventä. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain melan ajoittainen loiskahdus. Elämä on tässä. Monenlaisia juttuja voi ihminen rauhoittuakseen tehdä. Eräs parhaimmista on omasta mielestäni liikkuminen vesillä. Vaikka olen metsässäkin kuin kerrassaan kirkossa, ehkä vielä astetta korkeammalle nousee kokemus rauhallisesta lipumisesta kanootissa pienellä erämaisella lammella. Vielä toistaiseksi eiJatka lukemista ”Mikäpä rauhoittaisi sielun paremmin kuin melonta”

Metsäkokouksistako potkua bisnekseen?


Meillä oli erään lehden toimituksessa aina pakollinen aamupalaveri, joka oli kaikkien pönötyskokousten äiti ja vielä isäkin. Silloin piti mukamas hyvässä hengessä miettiä seuraavan lehden juttuja ja ruotia edellisen mokia. En tiedä, oliko kokouksista hyötyä sitten kenellekään, mutta ainakaan ne eivät yhtään piristäneet päivää. Bisnes on kovaa kuin elämä, ja bisnekseen kuuluvat myös tukkeiset palaverit. OnJatka lukemista ”Metsäkokouksistako potkua bisnekseen?”