”A Whiter Shade of Pale”, eli Merisairaat kasvot – akupainelullako pahoinvointia vastaan


Huonous voi yllättää monenlaisissa paikoissa, kuten automatkalla, laivamatkalla tai sitten muuten vaan. Myös raskauspahoinvointi on varsin monelle tuttua. Tai jos sattuu olemaan sellaisissa lääkinnällisissä hoidoissa, joista aiheutuu pahoinvointia. Pahoinvointia vastaan on olemassa lääkkeitäkin, mutta kuten monet jo tietävät, apua voi yrittää saada myös kiinalaisesta lääketieteestä ja nimenomaan akupunktiosta tai akupainelusta. Tämä juttu saattaa kannattaa lukaista, jos on vaikka lähdössä kesäristeilylle kauniisiin järvimaisemiin.

Kehon salaisuudet

Koska en ole kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, joudun valitettavasti turvautumaan eri lähdeaineistoon. Lyhyesti kuitenkin voidaan sanoa, että ihmiskehossa on kiinalaisen lääketieteen mukaan niin sanottuja meridiaaneja eli energiakanavia, joita pitkin qi eli energia virtaa läpi kehon. Näitä meridiaaneja on yhteensä 20, ja meridiaaneille sijoittuvat vastaavasti kehon eri akupisteet, joilla on puolestaan vaikutus eri kehon osiin ja ruumiintoimintoihin.

Pahoinvointiin vaikuttava akupiste löytyy niin sanotun perikardium-kanavan varrelta käsivarresta. Kyseinen Neiguan-piste sijaitsee ranteen sisäsyrjällä 2-3 sormenleveyden päässä kämmenestä. Kuva: Qigong Empowerment, kirj. Liang & Wu, s. 297.

Neiguan- eli P6-pistettä käsittelemällä on onnistuttu useiden tutkimustenkin mukaan lievittämään eri syistä, kuten esimerkiksi raskaudesta, johtuvaa pahoinvointia. Pahoinvoinnin lievittämiseksi pistettä voi painella niin itse kuin antaa toisen tehdä se, tai sitten mahdollista on myös hankkia tarkoitukseen tehtyjä rannekkeita tai jopa rakennella sellainen itse. Nyt kuitenkin esitetään tapa, jolla itse voi yrittää hoitaa pahoinvointikohtausta neiguan-pistettä painelemalla.

Akupisteen käsitteleminen

Hieman lähteestä riippuen neiguan-piste näyttää sijaitsevan joko kahden tai kolmen sormenleveyden päässä kämmenen tyvestä. Käsivarren sisäsyrjässä tuntuu myös kaksi rinnakkaista pitkittäistä jännettä, jotka kiristyvät, kun käden laittaa nyrkkiin tai jännittää sitä. Akupainelupiste on näiden kahden jänteen välissä. Seuraava ohje löytyy englanniksi Sloan Ketteringin syöpäkeskuksen sivuilta, ja vaikka siinä puhutaan syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin lievittämisestä akupainelun avulla, tieteelliset tutkimukset ja ihmisten omat kokemukset ovat osoittaneet muistakin syistä johtuvan pahoinvoinnin lievittyvän em. akupisteen painelulla.

  • Laita käsivarsi asentoon, jossa kämmenpuoli on ylöspäin.
  • Etsi käsivarresta akupiste P-6 (pericardium) eli neiguan-piste. Se sijaitsee 2-3 sormenleveyttä ranteesta, eli käytännössä 3. sormen kohdalla. Kun painat kohtaa sormenpäillä, voit tuntea ihon alla kaksi rinnakkaista jännettä.
  • Paina peukalolla tai sormenpäilläsi tätä pistettä 2-3 minuuttia pyörivällä liikkeellä. Paina napakasti, mutta ei kuitenkaan niin, että sattuu.
  • Tee sama toiselle kädelle.
Tarkista aina vaikka akupunktiohoidon ammattilaiselta akupisteen sijainti, jos et ole varma, missä se on.
Älä käytä liikaa voimaa, sillä tarkoitus ei ole korvata pahoinvointia kivulla.

Neiguan-pisteen painelusta on todettu useissa tutkimuksissa olevan apua monista syistä johtuvaan pahoinvointiin, ja esimerkiksi niin sanottuun merisairauteen, eli kun alkaa veneessä tai laivassa öksyttää, sen on osoitettu tepsivän. Tämä kannattaa ottaa huomioon vaikka silloin, kun on lähtemässä risteilylle tai vastaavalle. Kokeilemalla tätä vaihtoehtoista pahoinvoinnin lievityskonstia ei ainakaan häviä mitään.

Muuta

Akupainelun sijaan voi harkita myös hankkivansa erityisiä rannekkeita, jotka asetetaan vastaavaan kohtaan kädessä kuin mistä sorminkin painettaisiin. Rannekkeissa on sitä varten tarkoitetut nypylät, jotka painavat kyseistä akupistettä.

Kuten moni muukin hoito, tämäkin on hyvin yksilöllistä, toimiiko se vai ei. En siis ota mitään kantaa siihen puolesta tai vastaan tai väitä että tästä ohjeesta olisi apua. Tutkimusten mukaan (esim. alla olevan listan viimeinen lähde) neiguan P-6 -pisteen painelusta ei kuitenkaan aiheutunut mitään merkittäviä epäsuotuisia sivuvaikutuksia.

Kuten sanoin, en ole tämän(kään) alan asiantuntija, joten jos löydätte korjattavaa tai huomautettavaa tekstistä, kuvista tai ylipäänsä ohjeista, otan mielelläni asiantuntijoiden kommentteja vastaan. Toivon kuitenkin, että tämä ohje toimisi ja että siitä löytyisi apu syyn tai toisen aiheuttamaan pahoinvointiin, jotta voisitte nauttia taas elämästä ja kesästä (ja miksei muistakin vuodenajoista)!

 

Continue reading ””A Whiter Shade of Pale”, eli Merisairaat kasvot – akupainelullako pahoinvointia vastaan”

Mainokset

Myllykoski I veti ennen tukkilauttoja – nyt se kyyditsee risteilyväkeä upeissa järvimaisemissa Konnevedellä ja Rautalammilla


Seppo Puttonen Konneveden luontopalveluista pyysi minua tässä männä päivänä mukaansa Etelä-Konneveden vesille kuvaushommiin, eikä minun tarvinnut pitkään miettiä, kun tiesin, miten hienoissa maisemissa tulisimme seilaamaan. Päivä oli erittäin aurinkoinen ja lämmin, kun lähdimme matkaan Häyrylänrannan satamasta.

Häyrylänrantahan on toinen Etelä-Konneveden kansallispuiston tavallaan pääasema, kun taas toinen on Törmälän loma- ja kurssikeskus Rautalammin puolella.

Häyrylänranta on myös suosittu uimapaikka ja musiikkitapahtumien pitopaikka.
Häyrylänranta on myös suosittu uimapaikka ja musiikkitapahtumien pitopaikka.

Myllykoski I on siis samannimisen uittoyhtiön aiemmin omistama, nyttemmin Seppo Puttosen omistukseensa hankkima ja kunnostama entinen hinaaja, johon mahtuu kahden hengen miehistön lisäksi 18 matkustajaa.

Myllykosken kansipaikat sijaitsevat laivan perässä suojaisen katoksen alla, jolloin auringon paahde tai satunnainen sadekuurokaan ei haittaa.
Myllykosken kansipaikat sijaitsevat laivan perässä suojaisen katoksen alla, jolloin auringon paahde tai satunnainen sadekuurokaan ei haittaa.

Häyrylänrannasta läksimme hiljakseen puksuttelemaan kohti Konnekoskea, jossa kyytiin nousisivat myös YLE Itä-Suomen toimittaja ja kuvaaja sekä muutama muu henkilö, joita varten virallisesti paatti oli liikkeellä. Itse sain hyvän tilaisuuden roikuskella mukana.

Ensimmäiseksi ohitimme Palosaaren ja Haasiasaaren. Haasia-sana tarkoittaa muuten entisaikaan heinien kuivatusta varten rakennettua telinettä, joka nykyään on jo monelle vieläkin tuntemattomampi käsite kuin heinäseiväs.

Pieniä saaria ja luotoja Konnevedessä riittää, ja niin riittää myös pieniä pinnanalaisia kareja, jotka voivat olla kokemattomalle veneilijälle turmiollisia.
Pieniä saaria ja luotoja Konnevedessä riittää, ja niin riittää myös pieniä pinnanalaisia kareja, jotka voivat olla kokemattomalle veneilijälle turmiollisia.

Kuljimme myös hieman kauempaa ohi Lanstunsaarien, eli Etelä- ja Pohjois-Lanstun, jotka ovat tunnettuja mm. karsikoistaan. Konneveden museosta museopihalta löytyy muuten myös vanha karsikkopuu, joka on siirretty nykyiselle paikalleen Pohjois-Lanstun saaresta.

Ihan knoppitietona tämäkin, että jos joku haluaa muuten tietää, mitä ovat kummelit (muuta kuin koomikkoporukkaa), ne ovat yksinkertaisia merimerkkejä, jotka on monesti rakennettu kivistä ja maalattu valkoisiksi.

Ehkä nämäkin kaverit saavat sinut hymyilemään – ja ihastelemaan maisemien kauneutta.
Ehkä nämäkin kaverit saavat sinut hymyilemään – ja ihastelemaan maisemien kauneutta.
Konnekoski

Konnekoskihan on tunnettu mm. kalastuksesta ja melonnasta, ja Hankaveden ja Konneveden yhdistävä koski näyttääkin yhtä hienolta kummasta suunnasta tahansa katsottuna. Mukanani oli äkäiseksi mehiläisparveksikin usein tituleerattu kuvauskopteri, jolla oli meininki ottaa hieman kuvamateriaalia myös lintuperspektiivistä.

Myllykoski I kiinnittyi laituriin Konnekosken yläpuolella, ja siinä muuta porukkaa odotellessamme ehdimme kuvailla hetken aikaa.

Aivan paras mahdollinen kiinnityspaikka tämä laituri ei laivalle ole, mutta maihin päästiin ja myös takaisin vesille.
Aivan paras mahdollinen kiinnityspaikka tämä laituri ei laivalle ole, mutta maihin päästiin ja myös takaisin vesille.

Kun laiva oli lastattu, irtauduimme laiturista ja otimme suunnan kohti Majaniemeä.  Teimme kuitenkin vain kierroksen Majaniemen edustalla ja palasimme takaisin jättämään toimitus- ja muun väen Konnekosken laituriin, koska heillä oli tarkoituksena vain tehdä lyhyt juttu alueellisiin uutisiin.

YLE:n kuvaaja Antti Karhunen ehti katsella näkymiä muutenkin kuin kameran linssin läpi.
YLE:n kuvaaja Antti Karhunen ehti katsella näkymiä muutenkin kuin kameran linssin läpi.
Majaniemi

Tilauksesta Myllykoski kuljettaa väkeä älyttömän upeissa Konneveden ja Rautalammin puolen järvimaisemissa esimerkiksi Majaniemeen, jossa sijaitsee Konneveden seurakunnan omistama ja Majaniemi ry:n vuokraama entinen kalamaja tunnelmallisine savusaunoineen.

Kun virallinen ohjelma oli ohi, palasimme taas Majaniemeen, johon nyt oli aikaa ihan rantautua ja pistää diisselit puhuksiin, ottaa rennommasti makkaranpaiston ja kahvinkeiton merkeissä ennen kuin meidän oma kuvaussessiomme pärähtäisi käyntiin.

Majaniemen rantaan vastikään rakennettuun laituriin on hyvä ja helppo kiinnittäytyä.
Majaniemen rantaan vastikään rakennettuun laituriin on hyvä ja helppo kiinnittäytyä.

Majaniemessä voi poiketa päiväretkellä kuka vaan, mutta mökkiä voi ainoastaan vuokrata varaustupaperiaatteella, kuten savusaunaakin. Petsamo-niminen mökki sijaitsee käytännössä kansallispuiston ytimessä.

Majaniemen mökki sopii parhaiten kursailemattomalle retkeilijälle, joka ei kaipaa elektronisia vempeleitä luontoelämyksensä täytteeksi.
Majaniemen mökki sopii parhaiten kursailemattomalle retkeilijälle, joka ei kaipaa elektronisia vempeleitä luontoelämyksensä täytteeksi.

Perusvarustuksena mökistä löytyvät perusastiat, kaasukeitin, kamiina, takka ja 6 sänkyä ilman vuodevaatteita. Juomavesi on joko tuotava mukana tai noudettava lähteestä, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä mökistä.

Kyllä täällä tarkenee, ja nukkuukin myös ihan mukavasti.
Kyllä täällä tarkenee, ja majoittuu myös ihan mukavasti, kun ei tarvitse viiden tähden kortteeria.

Tottahan kunnon majapaikasta täytyy löytyä myös sauna, ja sellainen Majaniemessäkin on – ja vieläpä savusauna. Siellä on kuitenkin perinteisen savusaunan kiukaan lisäksi jatkuvalämmitteinen kiuas, joka soveltuu tottumattomamman saunojan käyttöön. Savusaunan kiuasta kun ei nimittäin lämmitetä muutoin kuin tilauksesta.

Saunan tunnelman aistii jo ulkoa.
Saunan tunnelman aistii jo ulkoa.

Ettei olisi mennyt ihan syömättä ja juomatta (tosin yhdet kahvit raparperipiirakan kanssa vedettiin jo laivassa isommalla porukalla) koko reissu, nautiskelimme tosiaankin vielä erikseen maistuvata makkarata ja päälle päätteeksi kahveet.

Nuotion loimussa sitä vasta tuntee olevansa retkellä.
Nuotion loimussa sitä vasta tuntee olevansa retkellä.

Evästelyn jälkeen olikin sitten ruveta varsinaisiin kuvaushommiin, ja ilmakuvien lisäksi otimme tavallista videokuvamateriaalia. Käytössä oli myös Røden langaton mikrofoni, joka osoittautuikin näppäräksi peliksi tässäkin yhteydessä.

Kuvausten jälkeen olikin sitten aika alkaa pakkailla vermeitä ja palailla lähtösatamaan. Vettä myöten toki ei ole ainoa tie pois Majaniemestä saati sinne, koska patikointisuunnaksi voi valita vaikkapa Kalajanvuoren. Monesti Seppo Puttonen kuljettaa väkeä, joka on joko menossa patikoimaan kansallispuistoon tai tulossa sieltä.

Eihän näistä maisemista hennoisi kotiin lähteäkään.
Eihän näistä maisemista hennoisi kotiin lähteäkään.

Vielä riitti leppoisaa kruisailua kotimatkaksikin, sillä täydelläkin kaasulla ajettaessa Myllykoski I kulkee varsin verkkaan. GPS:n lokin mukaan rympsyttelimme menemään keskimäärin 15 km/h nopeudella eli noin kahdeksan solmun vauhtia.

Konneveden Luontopalveluiden risteilyt tarjoavat elämyksiä ja lupsakkata menoa.
Konneveden Luontopalveluiden risteilyt tarjoavat elämyksiä ja lupsakkata menoa.

Etelä-Konneveden henkeäsalpaavat maisemat onkin ehkä parasta kokea kiireettömästi esimerkiksi juuri tällaisen risteilyaluksen kyydissä. Toki myös melomalla mahtavista kalliorannoista ja muistakin näkymistä saa rauhallisesti liikkuen elämyksiä optimaalisella tavalla.

Poistulomatkalla ohitimme mm. Lapinsalon, josta löytyy yksi kansallispuiston alueen suosituimmista rantautumispaikoista niin veneilijöille kuin melojillekin. Toiveita useammillekin rantautumispaikoille retkeilyrakenteineen kuntien edustajilla, alueen yrittäjillä ja matkailijoilla olisi, mutta vielä tällä hetkellä on tyytyminen ainoastaan muutamaan. Tilanne on toivon mukaan paranemaan päin.

Lapinsalon suojainen rantautumispaikka houkuttelee vesilläliikkujia.
Lapinsalon suojainen rantautumispaikka houkuttelee vesilläliikkujia.

Häyrylänrannasta lähtiessä tai sinne tultaessa veneilijä joutuu – tai pääsee – kulkemaan Mieronvirran kautta. Mieronvirrassa on kapea väylä, joka on käytännössä ainoa turvallinen reitti avoselille. Joka paikassa muualla on joko näkyviä tai pinnanalaisia kareja. Tällaisiin kareihin on moni näitä vesiä tuntematon tutustunut ja maksanut siitä joko rikkoutuneella veneenpohjalla tai perämoottorin potkurilla.

Punaiset ja vihreät väylämerkit kertovat, miltä puolelta ja mistä kohtaa on ajettava.
Punaiset ja vihreät väylämerkit kertovat, miltä puolelta ja mistä kohtaa on ajettava.

Satamaan saapuessamme taivas oli tummunut ja vettä alkoi sadella. Sepä ei hirveästi tunnelmaa latistanut, koska muuten koko päivän olimme saaneet seilata mahtavassa säässä. Jos ei vielä veneen hankinta jotakuta kiinnosta, niin Etelä-Konnevedellä käynnin jälkeen melko varmasti tekee mieli vähintään venemessuille.

Konneveden Luontopalvelut

Luontopalveluiden palveluvalikoiman löytää parhaiten heidän omilta sivuiltaan tästä. Risteilyt ovat olennainen osa valikoimaa, ja kuten hyvään asiakaspalveluideologiaan kuuluu, vesille pääsee pienempikin porukka tai vaikka yksittäinen asiakas sopimuksen mukaan.

Seppo Puttosen tavoittaa luonnollisesti myös puhelimitse numerosta 050 5306917. Sepolta saa myös tarkemmat tarinat Myllykoski I:n historiasta ja tekniikasta huippunopeuksia myöten, joten kannattaa kysyä.

Tyytyväinen kippari odottelee paljon asiakkaita tänäkin kesänä.
Tyytyväinen kippari odottelee paljon asiakkaita tänäkin kesänä.

Etelä-Konnevettä on muuten sanottu ”Suomen eteläisimmäksi tunturijärveksi” ja verrattu sitä jopa Inarinjärveen, mikä on jo melkoinen kehu.

 

 

 

Uskomattoman hieno päivä Konneveden vesillä


Sain tilaisuuden lähteä työporukan kanssa TYKY-päiväksi hienoihin järvimaisemiin Konnevedellä vanhalla Myllykoski I -nimisellä aluksella. Paatti oli ennen muinoin uittoyhtiön työjuhtana, ja sen omistaa tätä nykyä Konneveden Luontopalveluiden Seppo Puttonen. Puttonen pisti koneet käyntiin ja matka Rautalammen ja Konneveden kuntien rajalla olevasta Kivisalmesta saattoi alkaa.

Kivisalmessa on myös Kivisalmen Kievari, joka avaa taas täksi kesäksi ovensa janoisten ja nälkäisten matkalaisten iloksi. Samaten osana Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja sen oheispalveluiden kehittämiseen liittyy Kivisalmen alueen kehittäminen ja vesistömatkailijoita palvelevien rakenteiden tekeminen.

Säähän oli arveluttavan harmaa, mutta ei sentään sadetta ollut luvattu. Lämpötilakin oli suurin piirtein sama kuin kello, eli ei paljon yhdeksästä heittänyt. Mutta olin varustautunut pitkin kalsongein tuulta- ja vettähylkivien ulkoilukamppeiden alle. Marmotin Precip -takki osoittautui jälleen kerran hyväksi valinnaksi keveytensä ja tuulenpitävyytensä vuoksi, sillä menomatkalla laivan kannella kävikin kohtalaisen vilpoinen ilmavirta.

Työporukasta löytyi kuitenkin joitakin, joilla pukeutuminen ei ollut osunut ihan yhtä kohdalleen, ja tippa oli useammallakin nenänpäässä. Onneksi apuun tuli laivurin apulainen, joka tarjosi viluisille lämpimiä saaleja. Mutta koska itsellä ei ollut huolen häivää palelemisesta, pystyin nauttimaan urakalla hienoista järvimaisemista ja runsaasta lintuvalikoimasta.

Normaalit lokit ja tiirat tietysti kuuluvat vesistön vakiokalustoon, mutta Konneveden ”erikoisuus” on myös Etelä-Konneveden kansallispuiston logosta löytyvä kalasääski, l. sääksi (pandion haliaetus), joita järven saarissa ja niemekkeissä pesii ainakin ensi vaikutelman perusteella varsin runsaasti.

Olin osannut sopivan merenkulkuvaatetuksen lisäksi ottaa mukaan kameraani Tamronin 70—300 mm:n zoomin, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi tälle reissulle. Lyhyemmällä lasilla en olisi oikeastaan tehnyt mitään, mutta samalla harmitti se, että vasta samana aamuna jouduin palauttamaan testattavana olleen Sigman 150—600 mm:n ”ison pyssyn” takaisin lähettäjälle.

Kyllä se kuitenkin lintukuvaukseen pitää iso objektiivi olla, mutta kolmesatasellakin onnistuin ainakin omasta mielestäni saamaan ihan kohtalaisia kuvia juuri muun muassa em. kalasääskestä, kuikasta ja monesta muusta linnusta. Hienoimpia elämyksiä olikin juuri sääksen näkeminen lennossa ja pesällä, vaikka kovin lähelle emme laivalla menneetkään.

Yhtä lailla veden pintaa hipoen raketin lailla kiitävät kuikat ja telkät tekivät minuun vaikutuksen, vaikka noita lintuja tietysti näkee huomattavasti useammin kuin esimerkiksi kalasääskiä. Eivätkä maisematkaan olleet huonoimmasta päästä, vaan auringonpaisteesta huolimatta saaret ja luodot, rantojen mökit ja laavut olivat hienoa nähtävää. Ja hieman kateeksi kävi niitä, joilla on mökki ja maata tällaisissa maisemissa. Mutta vain hieman.

Myllykoski I:n matka jatkui verkalleen kohti Majaniemeä. Majaniemessä on pieni mökki ja savusauna, jonka omisti ennen Konneveden seurakunta. Nyt se on otettu matkailukäyttöön, ja sitä tullaan korjaamaan, saunaa laittamaan sekä tehdään kalliorantaan rantautumislaituri.

Laiturin puutteesta huolimatta kapteeni Puttonen hivutti taitavasti hinaajan aivan rantakallioon kylki edellä kiinni ilman että lepuuttajatkaan olisivat turahdelleet. Mies on selvästi ennekin ohjannut laivansa tälle rannalle. Rannalle päästyämme aloimme heti viritellä nuotiota, että kaikkein kylmissään olijat saisivat vähän paikkojansa lämpenemään.

Luonto oli lähellä myös Majaniemessä, sillä niin västäräkin pesä kuin tiirankin pesä oli aivan rannan vieressä olevilla kivillä. Tiirat eivät onneksi meistä ärsyyntyneet, vaikka usein niiden pesän lähelle joutuminen saattaa saada aikaan Hitchcock-efektin. Eikä västäräkkiäkään hirveästi napannut yhtäkkinen yleisömäärän kasvaminen.

Hienojen maisemien lisäksi meille tarjottiin erittäin maistuva lounas laivan kannella. Ruokalistalla oli loimulohta, lohkoperunoita, salaattia ja paikallista Mannisen leipomon ruisleipää sekä maistuvaa kotikaljaa. Jälkkäriksi vedimme nokipannukahvit ja raparperipiirakkaa, joten ei päässyt todellakaan nälkä taklaamaan.

Aika on kuitenkin rajallinen, ja varsinkin virkamiehen aika, joten takaisin päin Kivisalmea kohti oli lähdettävä. Oli kuitenkin erittäin antoisa reissu mukavassa porukassa ja mahtavissa maisemissa. Kunpa vain olisi itsellä kunnon vene tai mökki Konnevedellä, mutta tämä oli toiseksi paras vaihtoehto.

Teksti ja kuvat (C) Mikko Lemmetti