Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack
Minun luontoni | My Nature
Tämä blogijuttu on melkoinen nysä. Sanotaan se nyt heti saman tien. Nysän siitä tekee toistaiseksi vähäinen tausta-aineiston määrä, mutta jospa sitä jatkotutkimuksissa saisi vähän lisää tietoa ja myös valokuvia, jotta voisi täydentää juttua. Minusta kuitenkin tuntuu, että kun on talvi ja talviliikunnan paras aika, juttu kannattaa julkaista siitä huolimatta. Eli, Keski-Suomessa, Laukaassa, on paikka nimeltäJatka lukemista ”Hyppyrimäen historian havinaa Laukaan Hietasyrjässä”
En yhtään ihmettele, että maamme maisemat ovat saaneet lukuisat runoilijamme, kirjailijamme ja taidemaalarimme tarttumaan kynään tai siveltimeen, ja lopputulos on ollut historiaa. Irtosipa itseltänikin männä keskiviikkona ”Metsän poika tahdon olla” omana sovituksena, kun seikkailin taas kerran Rautalammin Mustikkavuoren maisemissa. Kyseisen tempauksen historiallisuudesta ei ehkä kannata puhua. Huhtikuun puoliväliä melkeinpä eletään, mutta lunta on ja piisaaJatka lukemista ”Aaro hellaa koski ja runoili: ”Teitä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Ja oli oikeassa.”
Niinpähän siinä taitaa käydä. Tarkoituksella olenkin viettänyt joulunseudun ja vuodenvaihteen ihan kotioloissa perheen parissa, enkä lähtenyt koluamaan luolia ja kivenkoloja tai muitakaan luontopaikkoja. Ehkäpä ne siellä 10 000 vuotta olleina vielä vuodenvaihteen jälkeenkin ovat, joten ehtineepi poiketa niitä katsomaan sittenkin. Tosin lumikenkäilemässä käytiin eilen, ja mukavaahan se oli, kun oli kerran lunta ja kengät. EnsinJatka lukemista ”Vuosi käy vähiin ennen kuin se loppuu”
Sinisen Repun Kirous | Curse of the Blue Backpack