Mikäpä rauhoittaisi sielun paremmin kuin melonta


Auringon kimallus. Tuulenvireessä väräjävä vedenpinta. Isolumpeen valkoinen lyhty. Tumman vuorenrinteen juurella tyventä. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain melan ajoittainen loiskahdus. Elämä on tässä. Monenlaisia juttuja voi ihminen rauhoittuakseen tehdä. Eräs parhaimmista on omasta mielestäni liikkuminen vesillä. Vaikka olen metsässäkin kuin kerrassaan kirkossa, ehkä vielä astetta korkeammalle nousee kokemus rauhallisesta lipumisesta kanootissa pienellä erämaisella lammella. Vielä toistaiseksi eiJatka lukemista ”Mikäpä rauhoittaisi sielun paremmin kuin melonta”

Muistojen kalapaikka


Laitetaan noiden luolajuttujen sekaan välillä vähän vintagemateriaalia, ainakin mitä tuohon artikkelikuvaan tulee. Se on otettu joskus 60-luvun lopussa tai 70-luvun alkupuolella, jolloin meikäläisellä oli korkeintaan tutti suussa, jos sitäkään. Kameran kanssa en tuolloin vielä luonnollisesti heilunut. Paikka ei ole tiedossa, koska kuvan ottajalta sitä ei voi enää tiedustella, ja kuvassa oleva henkilö on myös joJatka lukemista ”Muistojen kalapaikka”